Eila Payne
Karjalan tyttö
Kohti valoisaa huomista
Aikamedia 2012
272 s.

Ei mitään perinteistä hartauskirjallisuutta, ei suuria sanoja, vaan arjen tunnelmien kuvausta on Eila Paynen romaani Kohti valoisaa huomista.  Eila Payne nostaa romaanissaan esille monia nykyajalle ominaisia teemoja itsetunto-ongelmista avioliiton arkeen ja ristiriitoihin. Eila Paynen teksti on sujuvaa, kerronnallista, kaiken nähneen ja kokeneen selittävää tapahtumien kulkua. Payne tietää, mistä kirjoittaa. Karjalan tytön vaiheet perustuvat osin hänen omiin kokemuksiinsa. Omaelämäkerronnallisuus toki lisää teoksen kiinnostavuutta ja antaa sille katu-uskottavuutta. Toisaalta omakohtaisuus on kirjassa sekä voimavara että heikkous, sillä samalla kun kirjailija tuo päähenkilö Katriinan elämän lähelle lukijaa, hän toisaalta etäännyttää itsensä tarinasta. Tämä tulee erityisesti esille kirjan rakenteessa.  Pääpaino on tuokiokuvissa  elämän varrelta enempi, kuin pyrkimyksissä valottaa Katriinan sisäisiä prosesseja tai  ihmisten  välisiä jännitteitä.  Tältä osin Katriinan persoona jäikin minulle  hieman ohueksi. Ehkä asiaa olisi auttanut, jos olisi lukenut sarjan teokset järjestyksessä alusta alkaen.

Kohti valoisaa huomista on enemmän kuin puhdas viihderomaani. Se on erään ihmisen terapeuttinen matka nuoruudesta aikuisuuteen, pettymyksistä tulevaisuuden toivoon ja uskallukseen.  Kuinka päästä kivun ja sisäisten ristiriitojen aallokosta tyynille vesille, kun hylkäämisen tuska ja häpeä on polttavana läsnä.

"Anteeksiantaminen on ensisijaisesti tahdon asia, mutta hylkääminen haavoittaa ihmisen koko persoonallisuutta, minuutta ja tunteita. Se on yksi tunnemaailman syvimmistä haavoista eikä siitä ole mitään muuta pääsyä kuin haavan paraneminen. Katriina toivoi ja rukoili, että pääsisi kiinni tuohon paranemisprosessiin."

Kohti valoisaa huomista -teosta ei voi luonnehtia tavanomaiseksi kristilliseksi romaaniksi, vaikkakin hengellinen kasvu ja kehitys kulkeekin punaisena lankana läpi Katriinan elämän.   Teoksen miljoo on englantilaisen pikkukaupungin talot ja kujat. Myös hengellinen elämä avautuu paikallisuuden sävyttämänä. Lieneekö sitten tässä syy, että juuri hengelliset arvot ja uskon elämän ulottuvuuksien kuvailu tuntuvat jäävän vähäisimmälle.

Suuren osan elämästään Englannissa asuneena Eila Payne tuntee brittiläisen elämäntyylin ja yhteiskuntarakenteen. Hieman teksti kuitenkin jätti mietteliääksi muutamien yksityiskohtien suhteen. Onko todella näin. Esimerkiksi Eglannin valtion ja kirkon suhde. Onko kirkko todellakin erotettu valtiosta? Entä Anglikaaninen kirkko? Eikö kuningatar olekaan Englannin kirkon pää? Toisaalta kirjassa täytyy olla jotain hyvää, jos se saa ottamaan asoista selvää, eikä jätä asioita yhdentekeviksi.

Kohti valoisaa huomista -teos on Eila Paynen Karjalan tyttö -sarjan yhdeksäs teos. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen, jäin odottavalle mielelle kymmenennen suhteen. Sen  verran avonaisia kysymyksiä tarinasta jäi.

----
Eila Paynen Karjalan tyttö -sarjasta on kirjoitettu myös Lukulampun alla blogissa, ja sarjan ensimmäisestä osasta on postannut Helmis.