avaimenkansi-normal.jpg

Tatiana de Rosnay

Avain

WSOY, 2008

321 s.

Alkuteos: Sarah's Key

Suomentanut Irmeli Ruuska


Avain on tarina Sarahista, pienestä juutalaistytöstä toisen maailman sodan aikana. Avain on myös tarina Juliasta, toimittajasta kiireisessä nykyajan Pariisissa. Tarina etenee kahdella tasolla. Joka toinen luku kertoo Sarahin vaiheista, joka toinen Julian elämästä, kunnes kirjan keskivaiheila Sarahin ääni vaikenee ja Julian vahvistuu.

Tarina saa alkunsa 16. heinäkuuta 1942. Sarah herää yöllä, kun oveen kolkutetaan. "Avatkaa, täällä on poliisi".

Yö on kohtalokas. Sarah ja hänen äitinsä viedään Vélodrome d'Hiven kentälle, eikä vain heitä, vaan monia, monia. Kentälle joutuu myös Sarahin isä, vain pieni 4-vuotias veli on jäänyt. Hänet Sarah on kätkenyt kotinsa seinäpaneeliin takana olevaan kätköön ja pistänyt avaimen taskuunsa luvaten, että hän palaa päästämään veljensä pois.

Avain on kaunokirjallinen teos Ranskan historian häpeällisimmästä tapahtumasta. Tarinan henkilöt ja tapahtumat ovat keksittyjä, paitsi tuota hirveää heinäkuista ratsiaa ja sen seurauksia, jossa yli kymmenentuhatta Ranskan juutalaista pidätettiin ja kuljetettiin vähin äänin Auschwitziin. Myös viittaukset nykypäivään, muistotauluihin ja presidenttien puheisiin tuovat tarinan nykyaikaan, todellisuuteen.

Kirjan tarina piti otteessaan. Lukija kulkee pienen Sarahin kanssa kärsimyksen tien, kokee raastavat tunteet, epätoivon, huokaisee helpotuksesta ja hiljenee - mutta ei voi unohtaa, niin kuin ei Juliakaan voi unohtaa. Hänen täytyy tehdä jotain muistaakseen, että hänkin on osallinen tähän kaikkeen. Sarahin kohtalo ei ollut vain jokin irrallinen tapahtuma historian jatkumossa, työtehtävä, se liittyi hänen omaan elämäänsä.

Sarahin tarinasta tulee Julian tarina, matka omaan minuuteen.

Luin tämän kirjan muutamassa päivässä, ensimmäisenä päivänä aina puolille öin, en malttanut laskea kirjaa kädestäni, kunnes silmät olivat niin sikkaralla, että oli pakko pistää unten maille. Teos puhuttelee, vaikka onkin suurelta osin fiktiota. Se järkyttää.  Sarahin osuus tarinassa oli vaikuttavaa, Julian osuus, no, se ehkä oli odotettavissa ja se odotettavuus hieman latisti tunnelmaa.

Kirjan teksti oli siis luettavaa, ymmärrettävää, koskettavaa. Yksi paha loogisuusvirhe tosin tarinassa on. Tosin se voi olla suomentamisessa tullut fiba. Ensin puhutaan että Sarahin silmät olivat siniset, sitten niiden sanottiin olevan vihreät. Sitten tulee jatkoa  - "hänellä oli äitinsä silmät  turkoosit ja vinot".

Kirjan kannesta sen verran, että se tuo mieleen Steven Spielbergin elokuvan Schindlerin lista, joka on muutoin mustavalkoinen, mutta pienenä yksityiskohtana siinä esiintyy pieni punamekkoinen tyttö.

---

Books of France

Kirjallinen maailmanvalloitus: Ranska

----

Järjellä ja tunteella   blogin Susa vaikuttui aihepiiristä, mutta kritisoi tarinan kuljettamista (erityisesti nykyajassa kulkevan).

Kirja kirjalta kehoittaa tarttumaan tähän kirjaan, jos haluaa järkyttää itsensä pois turtumuksesta

Kirjavan kammarin Karoliina on lukenut Rosnayta enemmänkin.