Enid Blyton
Viisikko vanhassa majakassa
Tammi, 1970
Alkuteos: Five go to Demon's rocks
Suomentanut Heidi Järvenpää
148 s.
Viisikko on tulossa viettämään pääsiäislomaa Kirriniin, Paulin kotia, kun huomaavat, että talo on täydessä kaaoksessa. Kaaoksen syy on se, että myös Paulin isällä on vieras, tärkeä tiedemiesystävä, jolla on poikansa Hurina mukanaan. Hurina on 9-vuotias ja siinä iässä, että autot kiinnostavat. Hän leikkii kaiket päivät autoa ja hurisee niin isänsä kuin isäntäväkensä sekapäiseksi, Kaiken lisäksi Hurinalla on apina, pieni lemmikkimarakatti Ilkimys, joka kohta valloittaa keittäjä-Joannan sydämen.
Paulin Fanny-äiti on ihan helisemässä suuren väkijoukon kanssa, kunnes keksitään ratkaisu. Lapset lähtevät viettämään lomaa vanhaan majakkaan, jonka Hurina omistaa.
Majakka asuinpaikkana on hyvin kiehtova, jos kohta aika yksinäinen paikka. Mikäs sen mielenkiintoisempi paikka Viisikolle, joka kohta paikalle päästyään kuulee tarinoita rantarosvojen luolista ja kadonneesta aarteesta puhumattakaan veljeksistä, jotka eivät niitä lainkuuliaisempia ole.
Viisikko vanhassa majakassa on ihan mielenkiintoinen kirja, jonka miljöö on kiehtova. Sinänsä tarina on aika yksiselitteinen ja nopeasti käyty läpi. Seikkailussa on monia Blytonille tyypillisä teemoja, kuten luolat, aarteet ja jos ei nyt salakäytävät, niin kuitenkin yllättävät reitit pelastukseen. Myös eläiimillä on tärkeä roolinsa kerronnassa.
Kun Viisikko joutuu lukituksi majakkaan, ympärillä velloo myrskyävä meri ja ruoka alkaa olla lopussa. Mitä tehdä?
Muutamia huomiiota:
Viisikoissa on yleensä hyvin selkeä jako tyttöjen ja poikien välillä. Anne on se, joka hoitaa talouden ja niin päin pois. Tässä tarinassa kuitenkin on huomattavavissa yllättävä poikkeama tästä linjasta ja rivien välistä voi lukea, että Viisikko alkaa olla jo varhaisessa teini-iässä, kenties, eivät enää ainakaan niin lapsia kuin ensi seikkailussa, kun Leo sanoo:
- Dick ja minä nukumme ullakolla. Tytöt saavat auttaa taloushommissa, Dick ja minä autamme muissa töissä. Et tiedäkään, miten hienolta näytän esiliina edessäni ja harja kädessä.
Toisaalta tämä lause saa mietteliääksi. Mitä ovat ne muut hommat, jos ei taloustöitä?
No, ullakolla nukkuminen sitten jäi, kun lapset lähtivät majakalle.
Toinen seikka, mikä minua hieman mietitytti oli taksinkuljettajan autonkuvaus. Tämä Viisikko-seikkailu on Wikipedian mukaan ilmestynyt ensimmäisen kerran 1961. Oliko silloin jo automaattisesti aukeavia autonovia? Minun autotietämykseni on aika hataralla pohjalla.
Kun tätä seikkailua lukee nykyelämän valossa tulee auttamatta miettineeksi myös lakeja ja asetuksia. Lapset tutustuvat vanhaan Jeremias-nimiseen mieheen, jolta he saavat kuulla rantarosvojen luolasta ja kadonneesta kulta-aarteesta. Kiitokseksi he ostavat miehelle tuotetta, jota ei enää myydä alle 18-vuotiaille ja jonka käyttöä on muutenkin kovasti rajoitettu. Muistan kyllä itse 60-luvun lapsena,, että olisin itsekin ostanut kyläkaupasta tuota tuotetta eräälle kulkumiehelle, joka oli meillä käymässä. No, nykyään se ei siis olisi mahdollista (eikä minulla kyllä olisi halujakaan tuollaiseen). Tämä vain tuli mieleen tätä tarinaa lukiessa, että jos joku Viisikoista tuntuu hieman vanhentuneelta, niin tämä on sitä. Mitenkähän uusimmissa painoksissa on tähän suhtauduttu? Onko sitä stilisoitu vai jätetty aikansa kuvaajaksi.
Täytyy vielä mainita yhdestä seikasta, minkä tämän kirjan lukeminen sai aikaan. Aloitettuani tämän tarinan lukemisen näin seuraavana yönä ihan kamalaa painajaista. Lieneekö syynä ollut kirjan alkuperäisnimi, mene ja tiedä, tarinahan sinänsä ei niin hiuksia nostattava ollut.
Kommentit