Katarina Haavio ja Satu Koskimies
50-luvun tytöt
päiväkirjat 1951-1956
Kirjayhtymä, 1994
toimittaneet: Katarina Eskola ja Satu Marttila

 
Mennä ja julkaista nuoruutensa päiväkirjat on rohkea teko. Mennä ja lukea tämä teos - tirkistelyäkö? No, ehkä vähän sitäkin, mutta vielä enemmän mielenkiintoinen, vertaileva, elämysmatka nuorten mielen liikkeisiin, suuriin tunteisiin ja lättähattujen aikaan.

Kun vertaan päiväkirjojen tekstiä omiin saman ikäluokan päiväkirjoihin, niin täytyy sanoa, että eroa on kuin yöllä ja päivällä. 50-luvun tytöt ovat myös kulttuurikotien kasvatteja, minä maalta ja vähemmän kultturellisista ympyröistä. Silti koin sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta näiden nuorten kanssa.

Vaikka sanallinen ilmaisu onkin omiin ajatuksiini verrattuna paljon korkealentoisempaa ja avarampaa, on näissä päiväkirjoissa paljon samaa: unelmia, toiveita, ystävyyttä, autenttista ajankuvaa, filosofointia, kuvia, piirroksia - tiivis tiilikiviteos elämästä sellaisena kuin se oli Kekkosen ajan kynnyksellä.

Ajatellessani omia lapsuuteni päiväkirjoja, niin ne ovat tärkeitä muistoja, joita on ruvennut arvostamaan vasta myöhemmin. Vieläkin harmittaa, että tuli hävitettyä osa näistä "muistelmista". Nykyään pitäisin päiväkirjaa erittäin mielelläni, mutta käsinkirjoittaminen on työn ja tuskan takana eikä siis onnistu sen paremmin ajatusten järjestely kuin kirjoittaminenkaan.

Päiväkirjat -autenttiset tarinat Suomen eri maakunnista kiinnostavat minua myös sukututkimuksen vuoksi. Tässäkin kirjassa oli kiinnostava aspekti Haavion kesälomanviettopaikka - Sammatti. Minulla on muutamia kuvia sammattilaiselta huviltalta, joiden henkilöihin olen hakenut valaistusta. Tämä teos ei sitä valoa tuonut, olipahan muuten ajatuksia herättävää.
....
OI maamme Suomi: Uusimaa