L. Voronkova
Sinihilkkainen tyttö
WSOY 1971
101 s.

Alkuperäinen teos: Devotska iz goroda
suomentanut Marikki Makkonen

kuvittanut Maija Karma
 

Sinihilkkainen tyttö on yksi niistä kirjoista, jotka ovat jääneet mieleni pohjalle vaikuttavana ja koskettavana kirjana lapsuuden päiviltä. Näin aikuisena luettuna sitä voisi pPienuudessaan ja lyhykäisyydessäänkin luonnehtia "elämää suuremmaksi" teokseksi. Kirjan suuruus ei ole tarinan monimutkaisuudessa vaan sen herkkyydessä kuvata olevia oloja pienen lapsen näkökulmasta.

Kirjan tarina alkaa eräänä kylmänä talvipakkasiltana. Kolme kulkijaa, pakolaista sodan jaloissa,  kahlaa lumessa. Pois, pois, jonnekin, missä pommit ei tipahda niskaan.

"Kun vanhan koivun varjo oli illan suussa venynyt aitan nurkalle, joku kolkutti oveen. Taiska kiepsahti vikkelänä ikkunan luo ja painoi nenänsä jäätyneen ruudun tirkistysaukkoon. Tytön punaiset palmikot kiertyivät hilpeästi kippuraan. - Kaksi naista, Taiska toitotti. - Nuoremmalla on huivi päässä. Toinen on vanha muummo, hänellä on keppikin. Ja arvatkaas mitä: heillä on mukana tyttö."

Näin tupsahtaa orpo Valenka-tyttö outoon perheeseen, jonka äiti katsoo tytön heiveröistä, kovia kokenutta olemusta sääli sydämessä ja sanoo yön  mentyä ja uuden aamun koittaessa:

"Kuulkaahan! A ntaa lapsen nukkua. Jättäkää Valenka meille."

Pikku perheen lapset Vera, Taiska ja Juri suhtautuvat uuteen tulokkaaseen kuka mitenkin, ensin hieman vierastaen ja kiusoitellen. Perheen pikku punapää, Taiska keksii kaikkein ilkikurisimmat temput. Milloin hän piilottaa lusikan, niin, että Valenka ei pääse syömään, milloin tarjoaa suolaa sokerin sijasta tai yllyttää tätä piirtämään kukkia äidin valkeaan pöytäliinaan.

Mutta, kun hän tuo kylän lapset joukolla katsomaan heidän uutta vierasta tyttöä  ja Taiska  alkaa tentata Valenkaa:

"- Mitä et arvannut?
- Että käy sillä tavalla...
Taiska vilkaisi kiireesti äitin päin ja kuiskasi:
- Millä tavalla? Kuule, tappoivatko ne pommitajat teidän perheen?
- Tappoivat.
- Teidän äidinkin?
- Niin.

Valenka ei hymyillyt enää. Hän laski hiljaa ja surullisesti keltamekkoisen nuken laatikkoon.
Viimeinen kauhea päivä kohosi taas selvänä hänen mieleensä....."


Tenttauksesta seurannut hiljaisuus saa Taiskan äidin huolestuneeksi ja tämä kysyy, mistä lapset puhuivat.

- Ei mistään, yhdestä kirjasta vain. Varja, yksi kylän lapsista sanoo.
- Eikä sodasta ollenkaan. Juri lisäsi. - Taiska vain kysyi, tapettiinko Valenkan äiti.

Äiti suuttuu, Taiskan äiti siis.

Valenkan äiti on kuollut, ja pikkuveli. Isäkin on kaatunut rintamalla. "Natsit!" Ensialkuun Valenka pelästyy jopa sangon kolahduksia luullen, että nämä ovat tulleet taas pommitamaan. Sopeutuminen uusiin oloihin vie aikansa eikä Taiskan kiusoittelu auta asiaa. Vähin erin kuitenkin tytöt ystävystyvät ja Valenkasta tulee meidän Valenka. Oma osansa tähän on Valenkan rohkea teko, kun hän kevätjäiden seasta pelastaa pikkuisen Jurin.

Sinihilkkainen tyttö on mitä oivallisin kirja luettavaksi näin äitienpäivän kynnyksellä. Se kertoo lämpimin ottein pienen orvon tytön ja vieraan naisen läheisyydestä ja siitä, kuinka Darja-tädistä voisi tulla äiti.

Mikä minua erityisesti kirjassa viehätti oli kuvaus saunomisesta. Lauantaipäivänä oli lämmitetty suuri tuvan uuni ja sinne edustalle ja uunin pohjalle levitettiin olkia, jonka jälkeen lapset pujahtivat uuniin ja läiskyttelivät koivuvastoillaan.

Myös jäin miettimään, millainen juhla se on keväällä, kuukauden 20. päivä, se leivosien päivä. Ja mikähän kuukausi sitä vietetään. Silloin äiti teki taikinan, josta lapset leipoivat leivosia, monenlaisia lintusia, makoisia maittavia.

Kirjan kieli on arkista, nopealukuista, mutta on sanastoon pujahtanut myös muutamia mukavia pieniä sanoja, joita on mukava makustella kielenpäällä, kuten:  tuiju, vesisoiko, puheen pajatus, teiskua, luuhottaa, leiskahtaa, luokki. Dialogi on sujuvaa ja vuorottelee mukavasti kerronnan lomassa. Tämän kirjan parissa ei pitkästy.

Voronkovan Sinihilkkainen tyttö kuuluu ehdottomasti lapsuuteni tärkeisiin kirjoihin.

-----

Sinihilkkaisesta tytöstä on kirjoitettu myöski Enkelin silmin -blogissa.


----

Tällä mukaan Lasten linnoituksen klassikko kategoriaan.