otsola-normal.jpg

Tuulikki Otsola

Marjatan hauskin kesä

Karisto, 1954

154 s.


"Olihan Ottilia tosin mukavakin, enimmäkseen. Ja äiti puolestaan puhui siitä, ettei hän voisi ajatellakaan elämää ilman Ottiliaa, sellainen kotiapulaispula kuin nykyisin oli. Eikä tainnut olla mikään kumma, jos ihmisellä olikin kiukkuinen luonne, kun oli sellainen nimikin. Ottilia!"

Näin tuumii Marjatta, reipas yhteiskoululainen kesäloman kynnyksellä. Minä olen kuitenkin Marjatan kanssa eri mieltä, Ottilia on niin mukava nimi, muutenkin olen tykästynyt o:lla alkaviin nimiin ja ne maistuvat niin hyviltä kielellä, Oili, Olga Ottilia. Ei sillä, ei taida Ottilia olla suosituimpien nimien listalla nykyäänkään.

Marjatan hauskin kesä on hauska pieni tarina tyttönelikon kesäisestä viikosta Kiikerin-saaren kalasaunamajalla ja mitä siitä seurasi. Marjatta putoaa vanhaan kellariin ja löytää historiallisesti arvokkaita esineitä muun muassa viisiosaisen rannerenkaan, josta teettää rintaneulat tovereilleen. Yhdessä kolmen toverinsa Liisan, Sirkan ja Mairen kanssa tytöt perustavat Neliapila-seuran ja ottavat kummiperheen Lapista. Sitten lähdetään kuka minnekin varsinaiseen kesänviettoon, pois kaupungista, maalle ja mökeille, vesien äärelle.  Kesä kuluu vaatteita ja muuta mukavaa köyhälle perheelle tehden ja vähän seikkaillenkin. Kesäloman aikana Marjattaa ehtii purra niin käärme kuin vähän inhimillisempikin voima.

Marjatta on hieman feministi. Hän inhoaa poikia. Marjatan mielestä "pojat ovat niin kamalan penikkamaisia", kunnes hän tapaa pojan Peterin. Peter lukee elämänkertoja ja on muutenkin ihan erilainen kuin Marjatan tähän mennessä tuntemat pojat. Peterkin on inhonnut tyttöjä, noita "teeskentelijöitä", kunnes näkee Marjatassa toisenlaisen tyttötyypin. Marjatan feminismi tulee ilmi, kun Peterin kotiopettaja Hra Strömman saa Marjatan ja Peterin välit poikki. Marjatan naisellinen vaisto sanoo, että miehessä ei kaikki ole kohdallaan, Peter puolustaa kiihkeästi opettajaansa.

Niinhän siinä kuitenkin käy, että naisellinen vaisto "on aina oikeassa" ja vähällä on, ettei Peter menetä kallisarvoista postimerkkikokoelmaa tai leskiäitinsä rahojaan.

Kerronta on sujuvaa dialogi ja kertovat osuudet vuorottelevat mukavasti, välillä luetaan tyttöporukan kirjeitä. Marjatan hauskin kesä on perinteinen tyttökirja, elämänmeno nykyaikaa vasten ajateltuna nostalgista, jos kohta ei ne tyttö-poikasuhteet varmaan paljonkaan ole "Marjatan ajoista" muuttuneet.

Mikä mietitytti?

"Se oli ollut vanhan pariskunnan hallussa, he istuivat enimmäkseen kuistilla korituoleissa eivätkä nauraneet juuri koskaan, vaikka ihminen kesällä yleensä nauraa paljon helpommin kuin talvella."

Onko tosiaan näin. Nauravatko ihmiset kesäisin enemmän? Aika erikoinen toteamus, vaikka totta varmaankin on, että ihmiset ovat kesäisin paremmalla mielellä kuin talven pakkasilla, tosin tämä varmaan riippuu vähän ihmisluonteestakin. Itse en naura juuri koskaan.

Kansikuva:

Pidän kansikuvan tunnelmasta. Harmi, että ei tiedä, kuka sen on tehnyt. Jonkinlainen puumerkki kuvasta löytyy, mutta ei siitä kyllä tolkkua saa.

-----

OI maamme suomi -kotimaanvalloitus: Lappi, sillä Tuulikki Otsola on toiminut pitkään opettajana Pellossa ja Lappi on tässäkin kirjassa tapetilla, joskaan ei tapahtumapaikkana.