Lucy Maud Montgomery
Pieni runotyttö
WSOY, 1948
2. p
Alkuteos: Emily of New Moon
Suomentanut I.K. Inha
448 s.
Olen kirjoittanut Pieni runotyttö -teoksesta aiemmin täällä. Tuolloin luin vuoden 1971 painoksen. Tutkiessani eri painoksien sivumääriä huomasin, että uudemman ja vanhemman painoksen välillä oli huikea ero sivumäärissä, tässäkin peräti 146 sivun eroitus, mikä ei selity yksistään painoteknisllä syillä. Huomasinkin, että uudempaa painosta oli paitsi kielellisesti uudistettu, myös lyhennetty. Ihmettelen. suuresti, miksi teoksia täytyy lyhennellä. no, ehkä jos on liikaa toistoa asioissa, niin sen voisi ymmärtää, mutta siis ottaa pois suoranaisia, syventäviä asioita - sitä en ymmärrä.
Tässä muutamia huomioita eroista.
Nimien suomennokset: Ellen Greene, Emilian isän kotiapu on vanhassa painoksessa suomalaisittain Elli. Muutenkin henkilönimiä on saatettu osin suomalaiseen muotoon.
Kuitenkin paikanimissä on jätetty englanninkielinen nimi. Olen aina miettinyt, miten Pietaryrttimäki mahtaisi kuulua alkuperäisteoksessa. Nyt se selvisi. Teddyn koti on Tansy Patch. Emilian Nacy-tädin kotikartanon nimeä en muista, mikä se oli uudemman painoksen mukaan, alkuperäinen nimi on kuitenkin Wyther Grange, mikä tuo mieleeni Emily Bronten Humiseva Harju (Wuthering Heigts) -teoksen.
Kieli: Vanhassa käännöksessä kieli on vanhahtavaa. Tämä antaa osittain mukavaa lisäsävyä tekstiin, lisää juurevuutta ja hengenpaloa, toisaalta ei ehkä ihan osuvinta, Esimerkiksi "vaaniva keijuin iltasoitto". En pidä vaaniva sanaa tähän kaikkein onnistuneinpana, uudemmassa painoksessa se taisi olla jotain muuta, en nyt voi tarkistaa, mitä. Itselleni tulee enempi mieleen viettelevä tai tenhoava, jotain luoksevetävää, ei poiskarkoittavaa niin kuin vaaniva.
Kirjallisuusviitteet: Runotyttö-teoksessa on paljon kirjallisuusviitteitä, joiota en muista uudemmassa painoksessa olleen. Emilia lukee Kristityn vaellusta ja pohtii Kristianin ja Kristianan eroja kokonaisen kappaleen verran. Uudessa kuussa hän tutkii kirjahyllyn antia ja kirjoittaa runon Thompsonin vuodenaikojen innoittamana. Thompson taidetaan mainita uudemmassakin painoksessa, mutta mainitaanko Rob Roy nimeltä, vai viitattiinko siihen muuten. . Rouva Heman kuulostaa ihan uudelta tuttavuudelta, vaikka olen lukenut runotytöt monen monituista kertaa. Samoin Ihana tiikerikirja, Reuben ja Grace, Pikku Kaisu ja Lysti-Jussi, Luonnon valtavat ihmeet. Alice ihmemaassa. Anzonetan muistan hyvinkin.
Mikä lapsi, hän mutisi. "En milloinkaan unohda hänen silmiään, kun hän makasi kuoleman partaalla - pelkäämätöntä pikku sielua - enkä ole koskaan nähnyt olentoa, joka olisi ollut niin tulvillaan pelkkää olemisen iloa. Hän on Douglas Starrin tytär - Douglas ei koskaan sanonut minua Pönttöseläksi. Hän pysähtyi ja otti maasta asterin. Emilian korko oli tallannut sen kokonaan ja pahoin ruhjonut sen. Mutta illalla hän pisti sen "Jane Eyren" lehtien väliin merkitsemäänsä paikkaan, jossa oli säkeet:
Hän lailla sateenkaarren väikkyi,
niin usein unieni tiellä läikkyi.
Laps' kyynelpisarain ja auringon
hän päivänsäde ainut tiellän on.
Luo ilonloisteen kirkkaan suloisen
varjossa vaeltajan polullen!
Kun häntä muistan, kohti vaaroja
käyn pelkäämättä, usko vahvana.
Uudemmasta käännöksestä tämä viittaus puuttuu. Minulla ei ole kotiopettajattaren suomennosta täällä kaupunkiasunnossani, joten en voi tarkistaa löytyykö tuo runo suomennoksesta. Ei nyt äkkiä ainakaan muistu mieleen. Miksi tämä kohta on poistettu uudemmasta painoksesta? Tämähän on ainutkertainen kuvaus siitä, mitä Dean Priest tunsi Emiliaa kohtaan, eräänlainen luonneanalyysi kummastakin ja siksi merkityksellinen.
Muutamia elämänilmentymiä, joista mietin, löydänkö ne uudesta painoksesta on viittaus vanha herra Walesiin Derry Pondin tien varressa, joka on kuolemaisillaan syöpään ja jonka vaimolla kuuleman mukaan on surupukukin jo valmiina samoin kuin Emilian ihmettely siitä,, että rouva John Killegrew on niellyt vihkisormuksensa. No, sellaista sattuu, ihan oikeassakin elämässä ei vain kirjoissa.
Miten Emilian isä kutsuukaan Emiliaa kun hän ennen kuolemaansa tulee toivottamaan tälle hyvää yötä ja kertomaan sitä, minkä Elli jo on tylysti lyönyt vasten kasvoja? Vanhassa painoksessa hän kutsuu Emiliaa Winkumsiksi.Mistähän nimi juontaa? Voisiko se viitata viinikumikarkkeihin (wine gums).
Loogisuusvirhe: Rhoda Stuartin syntymäpäivät vaihtuu kertaalleen nimipäiväksi. Asia lienee korjattu uuteen painokseen.
Muutamia huomoita lisää: Ilse hyppäsi maahan ja ojensi Emilialle auringonpaahtaman käpälänsä. Jotenkin tämä soveltuu Ilseen tuossa vaiheessa, hänhän on vapaana juostessaan melkoinen metsäläinen, mutta kun myöhemmin puhutaan, että Emilia ojentaa käpälänsä jolle kulle, niin se ei enää sovellukaan.
Kylmäverisesti kuin räätikäs. Mikä on räätikäs?
Kaiken kaikkiaan siis ero vanhemman (ensimmäisen) ja uudempien painosten välillä on melkoinen. Monia hauskoja yksityiskohtia, kuten kissan kutittaminen päreellä ja takaa-ajo kirkossa on jätetty pois uudemmasta samoin kuin ukko Kellyn juttu lemmenrohdon keittämisestä puhumattakaan ranskalaisten ja englantilaisten erilaisesta tavasta kutsua avioituneita tyttöjään.
EDIT: Tämän (2.) painoksen kansikuvan on suunnitellut Eeli Jaatinen K (ei Martta Wendelin, niin kuin aluksi luulin) ansi on kaunis ja kuvaa hyvin Emilian haltioitunutta olemusta hänen kirjoittaessaan ullakolla kirjeitä isälleen. Uudessa painoksessa 70-luvulta on Maija Karman kansikuvitus.
Oma viehätyksensä on kummassakin kansiratkaisussa ja hyvin kuvaavat. Itse kuitenkin kallistuisin Maija Karman kansikuvan puoleen, mitä tulee Emiliaan. Karman kuvassa Emilian kalpeus ja mustat hiukset tulevat selvemmin esille, Jaatisella taas selkein piirre on tuo haltioituminen.
Upea kirja, koskettava, puhutteleva Ihana teos, ei siitä pääse yli eikä ympäri, vaikka konnavoide saakin kylmät väreet selkäpiissäni kulkemaan samalla lailla kuin Emilialla. Ehkä kustantajalla on ollut syynsä poistaa kohtaus uudesta painoksesta ja painottaa Emilian tarinana herkkää kauneutta. Mene ja tiedä.
Kommentit