iloinenheribli-normal.jpg

Johanna Spyri

Iloinen Heribli

Otava, 1961

55 s.

Pieni tarina pienille lapsille. Johanna Spyrin Pikku Heidi on klassikkokertomus, jota on luettu jo yli vuosisata. Iloinen Heribli sijoittuu sekin Sveitsiin ja vuoristomaisemiin. Heriblin kasvu pienestä pöydällä istujasta maailmankuuluksi viulutaiteilijaksi kerrotaan lyhyesti ja koreilematta, pienin vähäeleisin sanakääntein.

Heriblin jäädessä orvoksi isästään, lähtee äiti sairaita hoitamaan ja Heribli lähtee enonsa matkaan. Eno opettaa Heribilin soittamaan viulua, mutta sitten eno lähtee ulkomaille ja lähettäää Heriblin takaisin vuorille. Heribli on kotoisin Yläjuoksulta, mutta nyt hän päätyykiin alajuoksulle, jossa kuulema on kaikki ne, joilla on jotain salattavaa.

Heribli on kuitenkin kiltti ja ystävällinen, joka on ottanut äidin opetuksen korvansa taakse, eikä lannistu ilkeän Kasperinkaan edessä. Hän saa suojelijakseen vanhan "isoäidin" ja sitten vielä kirkkoherrankin. Kun Kasper kuolee jättää hän Heriblille kaiken, mitä hänen "päänsä alla on". Heribli luulee, että nehän on tyynyt, ja ne hän vie sitten "isoäidille", mutta oli siellä pään alla muutakin, se tuli Heribilille vain mutkan kautta.

Iloinen Heribli ei ole pituudella pilattu, hieman syvyyttä siinä olisi voinut olla lisää ja kahden viimeisen luvun välissä kuluu moniaita vuosia.

Pääpaino onkin opettavaisuudessa. Tarinassa on kuitenkin myös pieniä yksityiskohtia vanhoista alppimaiseman tavoista, lienevätkö totta va ei, mutta kyllähän se nimenanto esimerkiksi käy silläkin lailla, pistää nuppineulalla Raamattuun ja mihin kohtaa nuppineula pysähtyy, niin lähin nimi lapselle annetaan. Heriblin kohdalla nuppineula pysähtyi täsmälleen kohtaan Sanherib.

Iloisen Heriblin on kuvittanut Martta Wendelin. Kansi on värikäs, mutta sisäkuvat mustavalkoisia.

----

Tällä mukana kirjallisessa maailmanvalloituksessa: Sveitsi