Sinikka Lehtinen
Syvyydellä on hopeahapset
Aika OY, 1995
166 s.
"Samassa silmänräpäyksessä oli kaikki entinen, muistojen kätköihin tallennettu, todellisena hänen edessään: viljapellot tasaisen viheriöivinä, tinanauhana soljuva, välkkyvä joenuoma, villiviinin verhoama uhkea päärakennus. Aitta on maalattu, rekisteröivät Hannan aivot, kun mies pysäköi auton sen eteen. Hän ei tehnyt elettäkään noustakseen pois. Tuntui, että jalat eivät kannattaneet. Markus kiersi Hnnan puolelle ja avasi oven. Kuin unessa tämä nousi autosta --- --- Yli yönkostean nurmikon tuli kevyesti hypähdellen harmaanvalkea kissanpentu. Se kiipesi nuolena isäntänsä housunlahjetta myöten ylös ja jatkoi siitä Hannan syliin. Hannan itsehillintä petti ...."
Hanna Kalliovuori on nuori äidinkielenopettaja. Hän on varhain murrosiässä orvoksi jäänyt, suuren satakuntalaisen maaviljelijätilan tytär. Kotiseutu on hänelle rakas ja kun hän sitten menettää oman kotipaikkansa kokee hän itsensä jollain tavalla pakolaiseksi, ei tiedä, mihin kuuluu. Hanna hakee opettajaksi kauas Lappiin. Opettajakunnassa on monenlaista ymmärtäjää ja ei niin ymmärtäjää. Opiskelijat tuottavat nekin omat kysymyksensä ja traagiset hetkensä. Lapin luonto antaa omat voimavaransa, omat voimaannuttavat prosessit käydään myös Hannan ja uskovaisen Katajaroution perheen välillä puhumattakaan Lapin tunturimajalla tavatusta Markus Ukkalasta. Hannan elämää koskettaa myös pieni turvattoman oloinen Inga-tyttö, jolle elämä ei ole suonut suuria taitoja.
Syvyydellä on hopeahapset on pieni, vähäeleinen tarina oman itsensä elämän suunnan ja tarkoituksen löytämisestä, menneisyyden haavojen paranemisesta. Kerronta on satakuntalaisen vakaata.Henkilökohtaisesti tämä ei ihan minun omimmalta tyyliltä tunnu. Tunnen kuitenkin kirjailijan ja olemme olleet samalla kirjoittajakurssilla, mikä toi oman ulottuvuutensa ja mielenkiintonsa kirjaan. HIeman minä mietin tuota kirjan nimeä. En saa oikein otetta siitä, miten se liittyy tapahtumiin. Hannaa ymmärrän hyvinkin, vaikka en olekaan satakuntalainen. Kaipaus omille juurilleen, lapsuuden maisemat, oman paikkansa löytäminen - tärkeitä teemoja ja syvästi kohti käyviä.
Lapinmurre:
Joukhainen. Enpä olisi tuota arvannut, mikä se on, vaan selvisihän se, että joutsenia lapinmies sillä tarkoitti.
--- --- ---
Tällä mukana OI maamme Suomi -kotimaanvalloituksessa: Satakunta, Lappi
Kommentit