Louisa May Alcott
Jack and Jill
Akasha Publishing, 2008
276 s.



Louisa May Alcotin tyttökirjat ovat kirjahyllyni helmiä. Kuinka monesti olenkaan itkenyt Jon kanssa Beth-siskon kuolemaa tai murehtinut poloista Dania puhumattakaan Rosesta serkkuineen. Ihania, kuolemattomia tyttökirjoja joita toivoisi olevan enemmän. Kuinka yllätyinkään kun sitten kerran katsoessani mitä Alcottilta loppujen lopuksi onkaan ilmestynyt, löysin tämän suomentamattoman teoksen: Jack and Jill.

Jack and Jill on kertomus pienestä kyläyhteisöstä Harmonystä ja kylän nuorisosta. Tarinan keskiössä on ystävykset Jack ja Jill. Jill on köyhä mustalaistyttö (Gypsy). Englanninkielentaitoni ei ole kovin hyvä, voi olla, että Jill onkin englantilaisranskalainen. Jill kuuluu kylän köyhempään väestöön, kun taas Jack on jonkin verran vakavaraisemmasta perheestä. Jackilla on veli Frank. 

Jack ja Jill ovat hyviä kaveruksia. Hieman huimapäisiä. Tarina alkaa talvisena päivänä kun kylän nuoriso on laskettelemassa mäkeä ja viettämässä muuten aikaansa keskenään, seurustelemassa niin sanotusti. Jill pyytää, että Jack laskisi hänen kanssaan erään erityisen vaarallisen mäen ja niinhän siinä käy - tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena Jack teloo jalkansa. Jillin käy pahemmin. Hän loukkaa selkänsä ja halvaantuu.


Kummankaan, niin Jackin kuin Jillinkään isää ei mainita. Minulla on sellainen käsitys, että äidit olisivat yksinhuoltajia (mutta kuten sanottua, englanninkielentaitoni ei ole kovin sujuvaa ja paljon nyanssseja jää kokematta, tajuamatta, kun ei viitsi sanakirjasta joka sanaa katsoa).

Jill makaa yksinkertaisessa huoneessa, vailla mitään kauneutta ympärillään ja hänen äitinsä on huolissaan tytön toipumisesta.

Jack ja Jill on kertomus ystävyydestä ja yhteisön voimasta. Ennen muinoin talkooapu tunnettiin Suomessakin, talkoita tehdään myös Harmonyssä. Jackin äiti ottaa Jillin luokseen asumaan. Sisustaa hänelle ja Jackille kauniin ympäristön ja valmistaa huikean joulujuhlan, eikä siinä kaikki, myös paljon muuta ehtii tapahtua vuoden aikana.

Jack ja Jill tuo jossain määrin mieleen Montgomeryn Anna-kirjat, vielä enemmän kuitenkin Alcottin omat teokset. Jack ja Jill muistuttavat paljolti Pikku naisten Jota ja Laurieta.  Pikku naisissa Amy oli taiteellisesti lahjakas ja hän pääsi eurooppaan isotätinsä seuranaisena. Jackissa ja jIllissäkin on lahjakas taiteilijanalku, joka pääsee Eurooppaan opiskelemaan. Pikku naisista ja sen jatko-osista tuttu "kasvatusteema" on punaisena lankana tässäkin teoksessa

Pidin kirjasta ja toivoisin, että kirja suomennettaisiin.

Muutama sitaatti kirjasta vapaasti suomennettuna.

"Yksi pieni tyttö talossa voi saada aikaan niin paljon kuin hän haluaa, erityisesti, jos hänellä on halu tehdä vaatimattomista asioista kauniita ja miellyttäviä, eikä ikävöi linnoja ennen kuin tietää kuinka tehdä omat tehtävänsä."

"On selvää mielestäni, että pojat selviytyvät paremmin ilman yhtään tyttöä pyörimässä ympärillään. Että olisivat yhtä viisaita kuin me olemme, on pötypuhetta, sillä jotkut heistä itkevät läksyjensä takia joka päivä tai menevät kotiin päänsärkyä potien tai menevät sekaisin tai nalkuttavat kaiken aikaa, koska jokin ei ole "reilua".

Tämä tuomio tyttöjen ja poikien välisestä erosta jyrätään kohtsillään kuitenkin maan tasalle kokouksessa, jossa poikajoukko on keskustellut siitä, voiko tyttöjä ottaa samaan kouluun poikien kanssa.

Vaikka jako tyttöihin ja poikiin onkin kirjassa aika selvä ja aikansa kuvastaja ovat he kuitenkin tasa-arvoisia. Toinen ei ole toista ylempänä.

Alcotin Pikku naisia -teoksessa punaisena lankana kulkee teos Kristityn vaellus. Jonkinlaisesta "pyhiinvaelluksesta" on kyse tässäkin kirjassa, Kylän nuorilla, yhdellä jos toisella on oma unelmansa, tehtävä, jonka edistämiseksi ja hyväksi hän ponnistelee, kasvaen erehdysten ja onnistumisten kautta. Alcotin muiden teosten tapaa tässäkin on niin iloa kuin surua.

Todellakin, tämä kirja olisi kiva saada suomennettuna, niin paljon jäi ymmärtämättä puutteellisen kielitaidon takia.

Yhtä asiaa jäin miettimään. Jack harrasti postimerkkien keräilyä. Saattoiko 1800-luvulla tämä olla mahdollista, milloin ilmestyi ensimmäinen postimerkki? Kuinka äkkiä ne yleistyivät. Kuinka suurta oli kirjeenvaihto eri maiden välillä. Googlaus asiaan toi tiedon, että ensimmäinen postimerkki llmestyi 1840 isossa-Britanniassa ja siitä filateliakin sai alkunsa. Kaikkea sitä oppii ja saa tietää, kun lukee ja ottaa selvää.

----
J.k. Kirjan lopussa oli pieni kirjailijaesittely, jossa Alcotin kotipaikaksi mainitaan New England, Philadelphia, Pennsylvania. Tällä kirjalla saan pinnoja So American -haasteeseen.