Unelmien-normal.jpg

Tiina Lehtineva

Unelmien sinä

Mediapinta 2009

394 s.


Tiina Lehtineva jatkaa omintakeisella tyylillään nuorisojoukkonsa elämänmenon kuvausta. Täytyy sanoa, että tämä kirjasarja herättää minussa erittäin ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta se on koukuttanut minut niin tyystin, että on ollut "pakko" saada tietää, miten tässä kaikessa käy. Erityisesti olen samaistunut Eetuun, suomalais-englantilaiseen poikaan, jonka menneisyys on erityisen rankka (ei sillä, rankkoja asioita on sattunut vähän yhdelle ja toiselle kirjan henkilölle) ja jonka kohtaloa olen myötäelänyt, tuskaillut ja pelännyt, kauhistellut ja - toivonut parasta. Toisaalta se rankkuus on vähän liikaa.

Unelmien Sinä on sarjan neljäs osa. Jos aiemmissakin osissa on tullut vastaan rankkoja asioita niin niiden aikana ei luettu ole kuitenkaan herättänyt painajaisia, vaikka olen kirjaa iltalukemisena ennen nukahtamista lukenutkin. Toisin oli kuitenkin tämän osan laita. Päästyäni tarinassa miltei loppuun näin yöllä painajaisia, joista ei olisi ollut väliksi (onneksi unikuvat oli aamulla jo lentäneet pois). Painajaiset laittoivat kuitenkin  todella miettimään, uskallanko enää lukea kirjaa loppuun?

Mikä tässä kirjassa myös mietityttää on se valtava kieliopillisten virheiden ja painovirheiden määrä, mikä sivuilta hyökkää silmille ja ajatuksiin. Ihan ihmeellisiä kämmejä, joita ei voi laittaa pelkästään puhekielisyyden tai murteenkaan  tiliin.

Kielioppikämmejä:

- Sä et usko, miten h yv ä l t ä   t u o n  k u u l e m i n e n  h e l p o t t i.

Vaikuttaisi siitä, että tässä on kaksi ajatusta sulautuneet yhteen, se, että asian kuuleminen helpotti ja se, että sä et usko, kuin hyvältä tuon kuuleminen tuntui.

- S u n  ei saisi olla täällä.

Kyse ei ole Sun-nimisestä henkilöstä, pitäisi sanoa sinä et saisi olla täällä ja ymmärtäisin myös jos sanottaisiin, että sä et saisi olla täällä.

Ilme pysyi  e i   vakavana.

Tarkoitetaanko, että ilme pysyi vakavana, vai, että ilme ei pysynyt vakavana?

Teidän täytyy olla nälkä.

Eivätkä nämä esimerkit ole todellakaan ainoita. En  voikaan välttyä pohtimasta,  missä jamassa nuorison äidinkielen taidot ovat (ei sillä, etteikö minullekin tulisi kämmejä ja kirjoitusvirheitä).  Onko niin, että englannin valta-asema nuorisokielenä on viemässä jalansijaa suomenkieleltä tai ainakin vahvasti vaikuttamassa siihen, eikä  tämä välttämättä ole kysymys vain nuorisokielen suhteen, esimerkkejä löytyy myös mediasta yleisemmälläkin tasolla.

Itselleni englanninkieltä opiskellessa vaikeinta oli aikamuodot ja ovat yhä. Tässä teoksessakin  aikamuodot heittävät iloisesti kuperkeikkaa, kun  on, ole, oli -sanat "hassuttelevat".

Ilmaisun tehot:

"Repi turvavyön kiinni."

MIelenkiintoinen ilmaisu. Tulee mieleen se, kuinka repii jumittunutta turvavyötä kotelostaan saadakseen sen paikalleen. Muutoinhan repiminen on avaamista ei kiinnittämistä. Tästä vastakkaisuudesta syntyykin ilmaisun tehokkuus.

Toisenlaisesta ilmaisun tehosta puolestaan puhuu tämä ote:

"Kyllä se siitä. Ja Venlahan on okei? Judy lohdutti. - Kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi. - Niin, Eetu huokasi ja tuijotti hetken pimeyteen. - Jaksatko sä ajaa loppumatkan? - Jaksan. Saat sä levätä, jos aiot kerran aamulla heti Suomeen. Ja muutenkin saat ajatella, Judy sanoi t a r j o u t u v a n a, mutta naurahti pian hyväntuulisesti."

En itse käyttäisi tässä sanaa tarjoutuvana. Itselleni se toi lähinnä - hmm, aika toisenlaisen mielleyhtymän kuin auliuden ja avuliaisuuden.

Se on Lehtinevan kunniaksi sanottava, että henkilöiden ja tapahtuminen kasassa pitäminen on kiitettävä saavutus. Joitain yksityiskohtia on välillä miettinyt, että pitikö tuo nyt paikkansa, oliko sukunimi sama, kuin aiemmin mainittu tai onko loogista,että Eetu, joka vältti alkoholia juo kuitenkin shamppanjaa häittensä jälkeen, niin ne on kuitenkin pieniä asoita sen rinnalla, että kirjasarja muodostaa eheän kokonaisuuden. Ja jos tapahtumien vinha meno pistääkin todellisuuden kysymysmerkin alle, niin on kuitenkin kerronta elävää ja puhuttelevaa, suurelta osin dialogista ja ajatuksen virtaa. Ja jos onkin jokunen siirtymä kappaleissa ja luvuissavälillä aika yllättävä niin juoni kulkee sutjakkaasti ja palautukset eli langat solmitaan suht luontevasti.

---- ----

Pimeys väritti näkökentän. Ilmaisu on hyvä ja kuvaava. Mielestäni se kuvaa aika hyvin Unelmien sarjaa kokonaisuutena. Pimeys on värittänyt monen hahmon elämää, ei vain illan hämärtyessä maisemaa. Pimeys ei ole kuitenkaan vallitseva olotila. Vaikuttaisi siltä, että valo kuitenkin on voittamassa. Teossarjan viimeinen osa on menossa ja ans katsoo, mikä on loppuarvio, kun viimeinen sivu käännetään.

Tällä mukana OI maamme Suomi -kotimaanvalloituksessa: Pohjanmaa, Kurikka