viisikkosalaperaisellanummella-normal.jp

Enid Blyton

Viisikko salaperäisellä nummella

Tammi, 1970

Alkuperäinen teos: Five go to mystery moor

Suomentanut Lea Karvonen

173 s.

 

Miljöö: ratsastuskoulu, Green Millerin kylä, salaperäinen Kummajaisnummi

Henkilöt: Viisikon ohella hra ja rva Johnson, jotka pitävät ratsastuskoulua, ratsastuskoululaisia, erityisesti Henrietta/Henry sekä joukko mustalaisia, joiden joukossa pikkuinen Niisku-poika.

Ajankohta: Huhtikuu, Pääsiäinen

Juoni: Pauli ja Anne ovat ratsastuskoululla viettämässä lomaa, kun Leo ja Dick retkeilevät toisaalla. Pauli inhoaa Henriettaa, joka on kuin toisinto Paulista, eli haluaa olla kuin poika ja käyttää nimeä Henry. Erinäisten vaiheiden jälkeen myös Leo ja Dick saapuvat ratsastuskoululle, sattuneesta syystä Pauli ja Anne eivät pääse poikia vastaan vaan heidät hakee Henry. Pojat luulevat tätä pojaksi ja siitäkös Pauli moksiintuu. Seuraavana päivänä hän saa päänsäryn, koska Leo ja Dick haluavat Henryn mukaansa ratsastamaan.

Viisikko salaperäisellä nummella etenee hitaammin kuin muut Viisikko-kirjat. Varsinaiseen seikkailuun päästään vasta kirjan puolivälin jälkeen. Kummastusta aiheuttaa mustalaisretkue, joka kerran vuodessa matkaa salaperäiselle Kummajaisnummelle. Yksi heidän hevosistaan on ollut hoidettavana ratsastuskoululla ja lapset tekevät tuttavuutta Niiskun kanssa, joka hevosen on hoidettavaksi tuonut. Kun Niiskun isä tulee yöllä hakemaan hevostaan (joka ei vielä ole terve) ovat Leo ja Dick talliparvella nukkumassa ja ehättävät estämään "hevosrääkkäyksen". Mikä kiire teillä on sinne nummelle. Eihän siellä ole mitään erikoista. Pojat ihmettelevät.

Nummella on kuitenkin tapahtunut pelottavia asioita, joista lapsille kertoo vanha seppä, jolle lapset vievät hevosia kengitettäväksi.

Kun Henry joutuu lähtemään tätiensä luokse pariksi päiväksi ja ratsastuskoululle tulee lisää lapsia lähtee Viisikko nummelle tarkoituksenaan tutkia vanhaa löytämäänsä junarataa ja seuraamaan Niiskun jättämiä kulkurinmerkkejä ja niin sitä ollaan taas keskellä seikkailua, tällä kertaa rahanväärennyskoplan keskellä.

Tyttöjen ja poikien työt:

"Te tytöt saatte sitten auttaa minua astioiden pesemisessä, rouva Johnson sanoi. - MInulla on niin paljon tekemistä tänään. - Mikseivät pojatkin voi auttaa? Pauli tokaisi. - MInä voin pestä astiat vaikka yksin, nauroi Anne. - Te neljä poikaa voitte minun puolestani mennä tallille. Dick tönäisi häntä hyvää tarkoittavasti. - Totta kai mekin autamme. Vaikkemme olisikaan kovin erinomaisen taitavia. Minä voin kuivata. Peseminen on minusta ikävintä."

Näin siis muihin Viisikko-kirjoihin verrattuna tulee hieman tasa-arvoisempaa näkemystä suhteessa siihen, mitä tytöt ja pojat voi tehdä. Tosin se, että Dick sanoo, että pojat ei olisi niin taitavia tiskaamisessa kuin tytöt on taas poikien taitojen aliarvioimista.

Kieli:

Viisikko salaperäisellä nummella kuuluu sarjan parhaimpiin. Kielellisesti tosin jotkut lauseet ovat hankalia, esim. ylläolevassa lainauksessa oleva vaikkemme olisikaan kovin erinomaisen taitavia, mikä taas saattaa johtua käännösongelmista englantilaisen ja suomalaisen lauserakenteen välillä. Seikkailullisesti tarina etenee  hitaaskosti, tarinassa on enemmän tavallista arkiolemista ja touhuamista. Erityisen jännittäväksi tämän Viisikko-kirjan tekee vanhan sepän kertomus Bartlen veljeksistä, jotka katoavat sumuiselle nummelle jälkiä jättämättä.

Mukavia sanoja/sanontoja:

Ilskottava

Ei sumu koiraa eksytä

Häiriötekijä:

Omassa kappaleessani teoksesta on virhepainama. Kaksi lausetta sekoittuu toisiinsa siten, että jotkut sanat toistuvat ja jotkut jäävät pois ja lause vaillinaiseksi.

Lukukokemus: Hyvä. Onneksi on vielä muutama ViisikkoSeikkailu jäljellä, sillä olen nyt Viisikonlukutunnelmissa. Näitä lukee välipaloina toisenlaisten kirjojen ja tarinoiden lomassa.