Helga Nuorpuu
Ruusulan tytöt II
Gummerus, 1951

Sisältää teokset: Pirkon uusi ystävä ja  Ruusulan viimeinen tyttö

 


Ruusulan tytöt II jatkaa siitä, mihin Tyttö Veitikka päättyi, tai ainakin melkein. Pirkko on nyt tyttökoulun viimeisellä, ylioppilaskirjoitukset lähenevät ja Pirkolla on paljon mietittävää, ei ainoastaan kouluasioiden kanssa. Paitsi uutta tyttöystävää, Malviina Pommeria (Hauska nimi, mutta miltä lapsesta tuntuu? Itse inhosin nimeäni lapsena, mutta nykyisin en vaihtaisi sitä toiseen), on kuvioihin tullut myös nuori tuomari Martti Kulo. Pirkon uusi ystävä onkin melkoista kolmiodraamaa ja tunteiden pyöritystä, sillä ei vain Martin olemus pistä Pirkon sydäntä sykkyrälleen, vaan oman lisänsä asiohin tuo naapurin Pentti.

Ruusulan tytöt tuo mieleen Lycy Maud Montromeryn Anna-kirjat. Anna-kirjoissahan Annan ja Gilbertin välillä on luja yhteys, aivan niin kuin Pirkon ja Pentin välillä. Tunteiden laadusta ei Anna kuitenkaan pääse selvyyteen ennen kuin Gilbert sairastuu vakavasti. samoin käy Pirkon ja Pentin välillä. Pentti haavoittuu vakavasti metsästysonnettomuudessa ja Pirkko rientää juoksujalkaa tämän rinnalle.

Ruusulan viimeinen tyttö päättää Pirkon tarinan ja vahvistaa yhtymäkohtia Anna-sarjaan. Pirkko jättää yliopisto-opinnot, kun hänen pastori-isänsä yllättäen kuolee. Pirkko joutuu miettimään, mistä elanto. Hän ryhtyy opettajaksi. Näinhän kävi myös Annalle, sillä Annakin ryhtyi opettajaksi, kun Marillaa uhkasi sokeus eikä hän voinut jättää tätä "oman onnensa nojaan". Anna ystävämme -krijassa saamme myös tutustua erääseen vilkkaaseen ja pahankuriseen poikalapseen, nimeä en nyt muista, mutta kun lukee Kaarlo Uljas Teräksen edesottamuksista ei voi olla ajattelematta tätä Pyen (olikohan se Pye?) poikaa. Taisi olla Anthony Pye, jos nyt oikein muistan.

No siis, samanlaisuutta siis löytyy, mutta yllätys yllätys, Ruusulan tyttöjen päätösluku onkin sitten jotain ihan muuta kuin Annan ja Gilbertin. Ihan vääntelehdin epätoivosta, kun huomasin, että näinkös tässä nyt kävikin, mutta niinhän se sanotaan, että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.

Nykyelämään verrattaessa kirjan tapahtumat ja elämänmeno on toki erilaista, mutta se juuri tekee kirjasta mielenkiintoisen ja vie ajatukset jonnekin, pois tavanomaisesta.

Muutama sitaatti lopuksi.

"Olen odottanut tätä vapautuksen hetkeä kuin uneton ihminen aamun valkenemista"

Hmm. Odottaako uneton aamun valkenemista, eiköhän kuitenkin jotain muuta.

"Älä luulekaan, että sinä noin vaan saat minun salaisuuttai itsellesi kavalletuksi, sinä viaton viekastelija."

Ruusulan tytöt oli kyllä ihan mukava lukukokemus. Teksti oli joutuisaa, sujuvaa. Muutama vieraanoloinen sana mukana oli, mitähän se mahtaa olla se kimröökikin? Ja, vaikka teksti onkin suht sujuvaa suomenkieltä, niin ainakin Meri-sanan taivutus, kun se tarkoittaa nuorta neitokaista pisti mietteliääksi. En itse kyllä taivuttaisi, että Meren (hänen) vain Merin, mutta aika muuttuu ja kieli se mukana.

Ajankuva vie jonnekin 1900-luvun alkupuolelle ja esimerkiksi Ebeneser-lastenkoti, jota Pirkko pohtii yhtenä jatko-opiskelupaikkana tuo tarinan todelliseen viitekehykseen. Kuitenkin hieman mietin, mitä aikakautta kirjassa eletään. Alkulehdillä mainitaan, että tarina sijoittuisi 1917-1918 aikoihin, mutta kirjassa ei ole mitään mainintoja, jotka viittaisivat tuon ajan epävakaisiin oloihin. Lisäksi Pirkon kirjeissä on päiväys 192.., mikä on ristiriidassa kirjailijan aikakausimaininnan kanssa. Kieltolaki kirjassa mainitaan. Milloinkas se olikaan se kieltolaki voimassa?