Rakel Liehu

Helene

WSOY 2003

513 s

Rakel Liehun kirja Helene kertoo Helene Schjerfbeckin elämästä kaunokirjallisessa muodossa. Kirjan lopussa olevat lähdeviittaukset puolestaan siitä, että kirjoittaja on perehtynyt aiheeseen, eikä puhu lämpimikseen taitelijan sielunmaisemaa maalatessaan.

Kirjan jaottelu on mielenkiintoinen. Siinä käydään vuoropuhelua kronologisen ja sodanaikaisen (1940-luvun) tapahtumien, tunnelmien välillä. Kirja alkaa kuvauksella Helenen mietteistä hänen saapuessaan Mariefredin parantolaan Ruotsissa 1944 ja siirtyy sitten Helsinkiin 1862, Helenen syntymään ja kasvuaikoihin. Tämä edestakainen ajassa liikkuminen ei sinällään häiritse, ajatuksethan nyt on sellaisia, ne juoksevat sinne ja tänne, eivät etene kronologisesti, lyö säännönmukaisesti kuin sydän, vaikka läpättävätkin sen myötä. Ajassa poikkoilu tuo hyvin esiin juuri tämän -  ajatuksen virran.

Rakel Liehu sukeltaa syvälle Helenen pään sisään, hänen ajatuksiinsa, persoonansa, Kuinka todellisia ne on, jää kuitenkin kysymysmerkiksi. Niissä on ehkä todellisuutta siteeksi, mutta Helenen persoona on sittenkin se persoona, jollaisena Liehu hänet näkee, sillä

"miten oppia maalaamaan ihmisen kasvot... miten yltää ytimeen, syvälle, syvälle, suden loikan, valoon hirttäytyvien tähtien taakse.. jyskyttävän takaraivon sisään ..." Loppujen lopuksi, vain itse itsensä voi tuntea ja mitä itsestään paljastaa on sekin lopulta tulkinnan varaista.

Helene Schjerbeck tunnetaan monista herkistä maalauksistaan, ehkä eniten kuitenkin hänen omakuvistaan. Noista pelkistetyistä "mustaa ja roosaa" olevista kuvista. Miksi niin pelkistettyjä, aavemaisia. Jonkinlaisen aavistuksen ehkä saa, jos lukee Rakel Liehun kirjan Helene.

---