varhaisetkurjet-normal.jpg

Tsingiz Aitmatov

Varhaiset kurjet (ja muita novelleja)

Kansakulttuuri Oy, 1976

214 s,

Alkuteokset:

Rannije zuravli, Novyj Mir 9/1975, LItsom k litsu ja Svidanije s synom

teoksesta Provesti i rasskazy, Kyrgyxstan 1971


"Ja aivan nukahtamisen hetkellä hän koki sydäntä kouraisevan ja sanomattoman ihanan lentämisen nautinnon. Merkillistä, mistä hän tiesti miten lennetään! Ihminen osaa toki kävellä, juosta ja uida, Mutta hän lensi. Ei aivan niin kuin lintu, sillä lintu heiluttaa siipiään. Hän vai levitti kätensä ja liikutteli sormenpäitään. Ja lensi sulavasti ja vapaasti ties minne äänettömässä "hymyilevässä" avaruudessa. Se oli hengen lentoa, hän kasvoi unessaan."


Aitmatovin Varhaiset kurjet -teos sisältää kolme novellia. Niminovelli Varhaiset kurjet on niistä pisin. Varhaiset kurjet kertoo 15-vuotiaasta Sultanmuratista ja elämästä Kirgisian aroilla toisen maailmansodan aikoina. Sultanmuratin isä on sodassa, itse hän käy vielä koulua ja haaveilee Myrzagulista, tytöstä, joka oli pelkkää onnen lupausta.

Elämä ei ole helppoa, puute ja köyhyys vaivaa niin kolhoosia, tärkeää on kuitenkin saada leipää kaukana sotiville miehillekin. Sultanmuratkin joutuu keskeyttämään koulunkäynnin, jättämään haaveilut kaukaisista maista ja lähtemään kauemmas aroille kyntämään lisäpeltoja viljan saamiseksi. Ennen sitä hän kuitenkin tahtoo saada asiat selviksi Myrzagulin kanssa.

Kokoelman toinen novelli kasvoista kasvoihin kertoo Seidestä. Nuoresta naisesta ja äidistä, jonka mies on sodassa. Eräänä yönä tämä kuitenkin ilmestyy oven taakse. Seide piilottaa miehensä ja käy viemässä hänelle ruokaa, niistä vähistä varoista, mitä hänellä on. Suunnitelmana on lähteä pois, toiselle alueelle, kunhan sola lumien sulettua aukeaa.

Kokoelman kolmas novelli on Isä ja poika. Vanha mies Tsordon lähtee etsimään kuollutta poikaansa, tai paremminkin tekemään rauhan tämän kanssa, jättämään hyvästejä, jotka jäivät sanomatta parikymmentä vuotta aiemmin.

Varhaiset kurjet on arkista ihmiselämän kuvausta, tärkeitä teemoja on oikeudenmukaisuus, moraali, yhteiskunnallinen vastuu. Näitä teemoja tarkastellaan ensin nuoren pojan, sitten naisen ja äidin näkökulmasta ja viimeiseksi vanhuksen.

Olen lukenut aika vähän neuvostoliittolaista, venäläistä kirjallisuutta, joskin kiinnostus on viime aikoina lisääntynyt. Tämän teoksen ostin kirjaston poistomyynnistä, nimenä Varhaiset kurjet jotekin vetosi minuun. Kurjissa on paljon symboliikkaa. Toisille ne edustaa kuoleman airueita, joillekin, kuten japanilaisille taas onnea.

Novelleina Varhaiset kurjet eli niminovelli pysäyttää. Siinä on tyypillinen draaman kaari ja avoin loppu. Myös Kasvoista kasvoihin noudattaa tätä linjaa. Näitä kahta novellia voi myös jossain määrin luonnehtia kasvutarinoiksi. Sultanmuratista, haaveksivasta koulupojasta tulee miehuullinen, vaaran edessä rohkeasti silmästä silmään katsova nuorukainen, Seide taas joutuu katsomaan silmästä silmään naisena ja äitinä olemisen vastuuta suhteessa siihen, ollako miehelleen alamainen. Kirjan kolmas novelli Isä ja poika taas on paremminkin tajunnanvirtaa, ajatuksen viemää. Itselleni se jäi kaikista hämärimmäksi ja sekavimmaksi, josta en oikein päässyt jyvälle. Yleensäkin koen novellit vähän vaikeaselkoisina.

Muutamia sattuvia sananparsia ja kuvauksia:

  • Lumi satoi ryyneinä
  • Kun nokka irtosi niin pyrstö tarttui
  • Maanviljelijä elää aina onnen varassa, mutta myös toivoo aina.
  • Julman järkiinnyttävä hiljaisuus
  • Suuret väsyneet kädet, jotka lepäsivät hänen polvillaan kuin kaksi suurta kalaa
  • Hänhän menehtyy siellä kuin linnunpoikanen

------

Tällä mukana Venäjää valloittamassa. Ehkä tämä kävisi kategorioihin mieskirjailijat ja historia.