IMAGE0007.jpg

Florence Barclay

Rukousnauha

WSOY,  1950

Alkuteos: The rosary

Suomentanut Hilja Tiililä

301 s.


"Garth kuunteli miettiväisenä, säännölliset kulmakarvansa koholla. Vihdoin hän sanoi: 'Kauneus on jotakin pinnalla olevaa. Näen sen, ihailen sitä. Minä haluan sitä ja maalaan sen. Kun olen maalannut, on se minun, enkä piittaa siitä sen enempää. Kun maalaan jotakuta naista, etsin koko ajan hänen sieluansa. Tahtoisin ilmentää sen kankaalleni. Mutta tiedättekö, neiti Champion, minä huomaan, ettei kauniilla naisella aina ole kaunista sielua'. Jane oli vaiti. Hänestä oli viho viimeistä puhua toisten naisten sieluista."

Rukousnauha on kirja, jota olen pitkään pohtinut lukeakseni, nyt siihen tuli tilaisuus, kun sain sen "lahjaksi". Kiitos Macan, joka päätti pistää kirjoja kiertoon.

Rukousnauha kertoo kauniin rakkaustarinan, joiden päähenkiilöt on nuori lahjakas taiteilija Garth Dalmain ja hieman vanhempi aatelisnainen Jane Champion, joka ei ole muodoltaan niin kaunis. Garthin kauneuden ihannoinnista tulee kompastuskivi Janen ja Garthin välille. Jane antaa Garthille rukkaset katuakseen sitä kohta. Jane lähtee ulkomaille  parantamaan sielunhaavojaan. Kuluu muutamia vuosia, Jane on Egyptissä ja saa kuulla, että Garth on joutunut onnettomuuteen ja menettänyt näkönsä. Hän pestautuu Garthin hoitajaksi toisella nimellä ja löytääkseen keinon "sovittaa rukkasensa".

Pidin paljon tästä kirjasta. Alku oli hieman hitaanlainen, tylsähkö, mutta sitten kun pääsi kuvioon sisään niin jo viihdyin kuin kotonani. Kerronta oli yksinkertaisen tenhoavaa, korutonta, kuin skotlantilainen miljöönsä.

Elämänohje:

"Vapaus, joka merkitsee yksinomaan itseänsä varten elämämistä, käy ajan mittaan taakaksi."

Outoja sanoja:

Jolsi (jolsimpi, jolsin)

Roihumatto (millainen se on?)

Gig-kärryt