Anni Polva

Tiina aloittaa oppikoulun

Arvi A. Karisto, 1967

Kansikuva: Marja-Liisa Salokero

167 s.

Tiina aloittaa oppikoulun jatkaa Anni Polvan luoman reippaan ja pirteän Tiina-tytön seikkailuja. Tiina on nyt vuoden vanhempi ja käynyt pyrkimässä oppikouluun hyvin tuloksin. Askel on kevyt ja mieli iloinen, kunnen naapurin Leila töksäyttää:

- Ei sinun kannata liikoja kehua, koska pääsit sisälle vasta nyt. Etevimmät oppilaat otetaan keväällä ja tyhmäpäiset pääsevät joukkoon vasta syksyllä, jos jää tilaa.

Eletään aikaa ennen peruskoulusysteemiä, aikaa, jolloin kansakouluun mentiin, mutta oppikouluun pyrittiin. Oppikoulun (yhteiskoulu tai lyseo) aloittaminen nosti henkilön osakkeita yhteiskunnallisesti, sillä oli jotenkin hienompaa käydä oppikoulua kuin pelkkää kansakoulua. Tuolloin, 50-60-lukujen aikaan oli myös selvä ero siinä, kävikö lukiota, ammattikoulua vai oliko jämähtänyt kansakoulun jälkeen kansalaiskouluasteelle.

Minun piti pyrkiä oppikouluun neljännen luokan keväällä, mutta isä ei ehtinyt maanviljelys- ja työkiireiden keskellä viemään minua pääsykokeisiin ja niin se unelma jäi. Sitten ylemmillä kansalaiskoululuokilla minun piti pyrkiä kauppakouluun, mutta pääsykoepäivänä meillä oli kotitaloutta, josta minä pidin valtavasti ja niin minä en sitten mennytkään kokeisiin. Kun sitten aikuisena tuli mahdollisuus mennä iltalukioon oli se kuin balsamia lapsuudessa ja nuoruudessa karisseille, jääneille haaveille. Jossittelu on turhaa, silti joskus nousee mieleen ajatus, mihin päin polkuni olisi kulkenut, jos silloin lapsena...

Tiina-kirjojen alkupään yhteiskunnalliset olot siis heijastavat hyvin niitä oloja, joissa olen oman lapsuuteni viettänyt, joskin ymmärrän myös näitä oloja vasten sen koulu-uudistuksen, mikä peruskoulun myötä tulikin - kaikille yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun.

Köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelu on Tiina aloittaa oppikoulun -teoksessa erityisen riipaiseva. Tiinan koulutoveri Sylvi on hyvin traaginen hahmo eikä tämä kirja Tiinan kohelluksista huolimatta ole mitään kevyttä luettavaa. Sylvi on köyhistä oloista, hänen isänsä on sekatyömies, joka ryypiskelee. Perheessä on viisi lasta. Sylvi on päässyt oppikouluun kansakoulun opettajan suosittelemana vapaa-oppilaana. Sylvin tragedian taustalla on paitsi köyhyys se seikka, mikä vielä nykyäänkin koulumaailmassa vallitsee.- samankaltaisuus muiden kanssa. Ei sovi erottautua erilailla vaatteilla, erilaisella tyylillä, pitää olla samanlaiset farkut, samantyyliset puserot ja tyyli. Tiina aloittaa oppikoulun tuo tyylirikkomus oli kumisaappaat. Eihän se sopinut, että oppikoululainen käyttää sateella kumisaappaita. Piti olla joko solukumipohjat tai elefanttitossut. Elefanttitossut olivat jonkinlaiset päällyskengät, jotka saattoi laittaa matala- tai korkokantaisiin kenkiin päälle.

Tiinalla oli kumisaappaat ja niin oli Sylvilläkin, ei kenelläkään muulla. Tiina päätti olla uhmakas ja veti Sylvinkin mukanaan, roiskutteli lätäköissä ihan muiden kiusallakin ja seuraukset olivat traagiset.

- Täällä on kuulema joitakuita tyttöjä, jotka pitävät kumisaappaita ja juoksevat ehdoin tahdoin kuralätäköissä ja kastelevat ja likaavat toisten vaatteet. Luokka nousee ylös ja marssii minun ohitseni, niin että minä näen, kenellä teistä on saappaat.

Tiina on vaihtanut saappaansa sisäjalkineisiin ja kiinni jää Sylvi, jolle määrätään rangaistus, mutta Tiina on oikeudenmukainen tyttö ja kertoo, että ei Sylvi ole syyllinen, vaan hän. Traagiseksi tilanteen tekee se, että Sylvi ei enää pidemmän päälle kestä luokkatoverien naurua "saapasjalkakissoille" vaan tulee kouluun pikkukengissä vaikka syksy on pahimmillaan ja kadut märkiä. Sylvi sairastuu ja saa keuhkokuumeen, johon sitten kuolee, kaksi päivää sen jälkeen, kun hänet on viety sairaalaan.

Tiina aloittaa oppikoulun on täynnä tapahtumia. Vauhtia ja menoa riittää tässäkin kirjassa eikä lukeminen takkua. Kerronta on nasevaa ja tuo hyvin esiin ajankuvan ja koulumaailman skismat.

Tiinan luonne saa tässä kirjassa hieman enempi sävyjä. Hän on poikatyttö, eittämättä, mutta kyllä hänestä löytyy se pikkuinen tyttökin, jolle poninhäntäkammat ovat tärkeä juttu. Vaikka hän välillä remuaakin poikajengissä, hän yhtälailla supattelee salaisuuksia koulutoverien Iisan Ja Hildan kanssa tai varjelee käsiään saippuaveden rasvaiselta kosketukselta. Myös Tiina ja Juhan kaveruus saa lisäväriä, kun Juha kuulee Matista, Tiina luokkalaisesta pojasta, jota Tiina auttaa matematiikassa ja joka tuo siitä hyvästä Tiinalle pähkinöitä ja karamelleja.

- Taidat olla oikein pihkaantunut häneen ja pitää häntä maailman reiluimpana poikana. Juha urahtaa, johon Tiina puolestaan että tyttöjen kiusoittelun hän ymmärtää, mutta että sinäkin --- Kuule, Kallesta ja sinusta minä välitän, en kenestäkään muusta. Sinä olet minun mielestäni maailman kivoin poika.

Tiinan ja Juhan suhde on tiivis. Se on se paras kaveri -suhde, jota vasten heidän välejään on katsottava. Juha on vähän mustankipeä, vaikka sanaa mustasukkaisuus ei ainakaan näistä kahdesta kirjasta löydy. Minun nähdäkseni asiaa pitää katsoa siitä näkökulmasta, kuin mitä tahansa 11-12-vuotiaiden lasten kaverisuhteita, eli "kahden kauppa on kolmannen korvapuusti" myös kaverisuhteissa, joissa on kai nykyaikanakin on omat lainalaisuudet. Jos olet mun kaveri, et ole tuon kaveri -tapaan. Se piirre on kai enempi tyttöjen välisissä ystävyyksissä eikä niinkään poikien, en tiedä, kun oma ajattelutapani tai näkökykyni on ollut lapsesta asti niin erilaista, että tämänkin  lainalaisuuden  tulin huomaamaan vasta aikuisena kantapään kautta.

- Tiina on ainoa tyttö, joka ei ole ollenkaan niin kuin tyttö tai joka on vähemmän tyttö kuin mikään muu tyttö? Ymmärrätkö sinä? - On tyttö ja ei ole tyttö. Onhan sillä hame ja pitkä tukkakin. - Arvasinhan minä, että sinä et ymmärrä yhtään mitään.

Juhan selitys Leilalle on paljonpuhuva ja siihen onkin hyvä päättää tämä postaus.

j.k. Kävin kirjastossa ja tutkailin hieman uudempaa painosta Tiina koulussa, jossa oli kolme Tiina-kirjaa samoissa kansissa. Huomasin, että kieltä ja termejä on nykyaikaistettu, ei enää puhuttu elefanttitossuista vaan saapikkaista ja oli jotain muutakin. En tiedä, mitä asiasta ajattelisin, toisaalta ymmärrän, mutta toisaalla vanhoissa kirjoissa on juuri se viehätys, että niistä näkee kuinka aika on muuttunut ja minulle Tiinat on kuten sanoin kirjoja, joiden myötä olen kasvanut miltei rinta rinnan. Ne kertoo paljon omasta lapsuudestani.

---

Anni Polvan myötä mukana Oi maamme Suomi -kotimaanvalloituksessa, Pirkanmaa ja Tampere.

----

Tiinasta tehty GRADU: