IMAGE0001-normal.jpg

Juhani Aho

Rautatie

WSOY, 1947

Ilmestyi ensimmäisen kerran 1884

 

- Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta tatsuunamieheksi... - Niin miksikä mieheksi? - , mutta  - Mikäs mies se on se ---? - Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä, että osaa kulkea, kun tulee tatsuunaan... päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa ajaa sivuitse, mutta punaista, jos pitää seisottaa. - Se on hyvä virka...

Matista se oli aivan kumma virka. Ei hän sitä kuitenkaan pehtorille sanonut. - No minkätähden se pehtori lähtee pois tästä talosta? kysyi hän siihen sijaan. - Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja minä tulen Lapinlahden kirkonkylään. - Ei taideta tarvita täällä omassa kirkonkylässä semmoista tiennäyttäjää---? sanoi Matti. - Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie -  -Rautako tie? - Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon... ja pääsee sitä myöten ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin.....

Juhani Ahon pienoisromaani Rautatie on hulvaton kertomus siitä, kuinka Matti saa arenttijyviä rovastille viedessään kuulla sellaisesta ihmeestä kuin rautatie. Pehtorin puheista hän ei ymmärrä sen vähintäkään, mikä ihmeen rautatie, mutta kun rovasti selittää asiaa tarkemmin, alkaa Matti jo vähän enempi ymmärtää asian päälle. Ihan täydelleen asia ei kuitenkaan selviä, ennen kuin päästää talven yli ja Juhannukseen asti. Silloin Matti ja Maija lähtevät kävelleen kohden Lapinlahtea itse ottamaan selvää kummasta tiestä, jolla pääsee ihan ulkomaille asti.

Matti ja Maija ovat yksinkertaisia torppareita, jotka asuttavat pientä savupirttiä jossain Savon rintamailla.  Ahon kerronta on hersyvää, tarkkanäköistä, ihmisten ajatuksiin, syihin ja mielenliikkeisiin pureutuvaa. Vaikka Matti ja Maija ovat yksinkertaista kansankerrostumaa, ei Aho heitä väheksy, eikä lyö lyötyä. Paremminkin tarinassa on aistittavissa pientä kirpakkuutta luonnollisen elämäntavan ja yhteiskunnallisten muutosten välisessä vuorovaikutuksessa, jota yhteiskuntakritiikiksikin voisi sanoa. Myös ajankuva ja historialliset aatteet kuvastuvat Rautatiessä. Suomalaisuus ja ruotsalaisuus ovat vastakkain, kun Maija katselee Lapinlahden rautatieasemalla kukkaistutuksia.

Liisa tuli nojanneeksi kukkamaan aitausta vastaan - mutta silloin koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan... Ei Liisa sitä ymmärtänyt, että se hänelle koputti, ja nojasi yhä aitausta vastaan. Silloin rämähti ikkuna auki, ja kimakka ääni alkoi huutaa Liisalle... - Mite sinä, muija, siine! ... mene tiehesi! - Eikö tässä saa olla... pilautuuko tämä siitä, jos tässä on? - Pillautuuko? ... Pillauttu se!... mite sine site kyssyt.. etkö sine tottele?... mene heti kohta! --- ---- Mene loitto siite - ele koske se aitta... --- ---- Menne loitto siite, muija! ---- ---- katto loitto, jos tahto.

Kaiken kaikkiaan Rautatie on huumorilla kirjoitettu ja huumorilla luettava ihmisanalyysi, jossa on aistittavissa suomalaisten lehmisavujen tuoksu ja kuultavissa veturipillin haipuva vihellys menneille ajoille, ajoille, jolloin rautatie oli ihme, jota tultiin katsomaan matkojenkin päästä.

---

Tällä mukana 1800-luvun kirjat haasteessa.

---

 Rautatien on lukenut myös Suketus,