P1090730-normal.jpg

 

Martha Sandwall Bergström:

Gulla-tyttö koulussa. Kulla-Gulla i skolan. Suomentanut Eeva Kauppinen. Otava, 1975

Gullan ensitanssiaiset. Kulla-Gullas första bal.  Suomentanut Kaija Turunen. Otava, 1973

Gulla kesälomalla. Kulla-Gullas sommarlov.  Suomentanut Kaija Turunen. Otava, 1973

 

Gunilla Beatrice Fredrike, orpolapsi, joka löytyi laivan hylystä. Lastenkotityttö, huutolaislapsi, joka lopulta kuin sadussa löysi isoisänsä vai pitäisikö sanoa, että isoisä löysi lapsenlapsensa ja pääsi suureen Hoviin hyviin oloihin. Gulla-pieni, hyväsydäminen, lempeä tyttö, jolla oli sijaa muullekin kuin itsekkyydelle.

Gulla-kirjat ovat ihania hyviä vanhanajan tyttökirjoja, joissa on paitsi seikkailua ja sadunomaista tenhoa myös vahva yhteiskunnallinen aspekti. Kirjoitin aiemmin viidestä ensimmäisestä Gulla-kirjasta, joita yhdistää Gullan lapsuus. Tämä vaihe, jossa huutolaislapsi löytää parempiin oloihin on eräänlainen virstanpylväs elämänpolulla. Tällä kertaa luin  Gullan elämän toiseen vaiheeseen, joita yhdistää nuoruus ja kasvun aika,  kolme seuraavaa kirjaa.

Gulla on elänyt ikänsä maalla. Vaikka hovissa elää ja paremmin elää kuin köyhälistö  saa Gulla huomata, että se ei riitä. Täytyy olla sivistystä. Sivistyksestä pitää huolen Emely-täti, patruuna Sylvesterin serkku, joka pitää täysyhoitolakoulua nuorille neideille. Emely saapuu juuri, kun Höjessä vietetään Gullan 14-vuotissynttäreitä. Gullan maalainen murre saa Emelyn kauhistumaan. Niin Gulla matkustaa Hasseltunaan, jossa Emely alkaa kasvattaa hänestä nuorta arvonsa tuntevaa neitiä.

Mutta Gulla ei olisi Gulla, jos hän ei pohtisi asioita ja näkisi asioita toisella lailla kuin niin sanottu sivistyneistö. Matkalla Hasseltunaan Gulla tapaa vanhan lastenkotiajan ystävän Lotan, jolle hän hankkii erinäisten seikkailujen jälkeen paikan Höjessä.  Gulla tekee tuttavuutta myös ylvään Irenen ja kopean ja itseään täynnä olevan Ivanin kanssa, joka on Irenen serkku.

Kirjan viittä ensimmäistä kirjaa sävytti synkkyys ja melankolia tummanpuhuvan neiti Reginan hahmossa. Gullan kouluvaihetta sävyttää Gullan sisimmässä heräävät tunteet. Vaikka nousu ryysyistä rikkauteen on kuin satua, on Gulla-kirjat kaikkea muuta kuin satua. Tarinasta huokuu yhteiskunnallisen olojen epävakaus ja epätasa-arvo 1900-luvun taitteessa, jolloin sosialismi nosti päätään ympäri maailmaa. Silti Gulla-kirjat ovat kaikkea muuta kuin poliittisia. Gulla-kirjoissa syvintä on niiden syvä inhimillisyys, joka tulee esiin vahvojen kontrastien kautta.

Lempeys- julmuus, niin sanottu sivistys vastaan sydämen asenne. Kun majatalon isäntä murskaa Lotan kissanpennun vasten muuria se pakahduttaa ei vain Lotan mielen, vaan lukijan sydäntä raastaa ihmisen raakuus ja kun Emely-täti lyö Gullaa poskille, koska tämä on toiminut vastoin käytöstapoja saa se miettimään, kuinka sivistynyt Emely-täti lopulta onkaan.

Kouluvuoden päättyessä Gulla palaa viettämää kesää Höjeen mukanaan Emely-täti ja huonetoverinsa Lycka ja Irene. Lycka on iloinen ja ystävällinen luonne, mutta ajattelematon. Hänen sinänsä hyvää tarkoittaneesta eleestä antaa karkkeja torpparien "suloisille" lapsille nousee metakka "me emme ole koiria, joille heitellään suupaloja" antaa lasten äiti Victoria ymmärtää ja kerää karkit pois. - Totta totta. Lycka vain katselee silmät suurina - ymmärtämättä, mutta ylväs ja arvonsa tunteva Irene teroittaa kyntensä. Kynsien teroittamiseen antaa aihetta myös Ivan, joka on saapunut Emelyn neuvosta auttamaan paroni Sylvesteriä tilan hoidossa. Irene rakastaa Ivania, jonka kanssa hän on kasvanut lapsesta asti, mutta Ivan on iskenyt silmänsä Gullaan ja Gulla on pyörällä päästään. Tunteet kipinöivät puolin ja toisin, mutta Gulla tietää Ivanista jotain, mitä muut ei tiedä. Kaunis Martina on vankilassa tämän takia ja tämä muisto yhdessä traagisten tapahtumien kanssa saa Gullan tekemään päätöksen. Ivan saa lähteä.

Gulla huomaa, että asiat Höjessä ei ole hyvin ja että sivistyminen on muutakin kuin osata kannatella hameitaan sopivasti ja pitää kahvikuppia oikein kädessään. Hän ei enää palaa Hasseltunaan.

Gulla on aikuistumassa, tuntemaan vastuunsa rikkaan Höjen perillisenä.

Gullat ovat ihania, puhuttelevia kirjoja, joista toivoisi uusia painoksia myös nykylasten luettavaksi.