kilmeny-normal.jpg

 

L.M.Montgomery

Hedelmätarhan Kilmeny

Minerva, 2012

Alkuteos: Kilmeny of the Orchard

Suomennos: Sisko Ylimartimo

191 s.

 

On hienoa, että näitä Montgomeryn ennen suomentamattomia  teoksia on alkanut ilmaantua meidän kirjailijan ystävien ja uusien lukijoiden luettavaksi. Nämä kuuluvat siihen kategoriaan kirjoja, joiden lukemista odotan malttamattomasti, ja kuitenkin  haluaisin lukea ne kiireettömästi nautiskellen. Niinpä Hedelmätarhan Kilmenykin on odotellut lukuvuoroa hyllyssäni jo tovin jos toisenkin, kunnes tuli tunne,että nyt olisi tämän kirjan vuoro, nyt on se hetki, jolloin saisin lukuhetkestä nautintoakin, sillä uskokaa tai älkää, kirjat vaativat oikean mielentilan, jotta niistä saisi iloa.

Hedelmätarhan Kilmeny on poikkeuksellinen kirja Montgomeryltä. Se ei ole varsinaisesti tyttökirja, niinkuin Annat ja Runotytöt, se ei ole oikein aikuistenkaan romaani. Se jää jonnekin lasten ja aikuisten välimaastoon. Hedelmätarhan Kilmeny on myös poikkeuksellinen, koska tarinaa kuljetetaan, ei tytön eikä nuoren naisen näkökulmasta, vaan nuoren miehen.

Kirja on suunnattu naislukijoille, näin uskon, siksi on harvinaista, että tarinaa ei lähdetäkään purkamaan naisnäkökulmasta, vaan miehisistä ajatuksista ja tämä on virkistävää.

En lähde purkamaan juonta sen enempää, mainitsen vain, että Lindseyn kyläkouluun Prinssi Edwardin saarella saapuu nuori mies, Erik Marshal  sijaisopettajaksi. Eräänä päivänä Erik näkee kävelyretkellään, vanhassa hedelmäpuutarhassa mykistävän näyn, nuoren naisen soittamassa viulua. Erik saa kuulla ,että kyseessä on varmastikin Kilmeny Gordon ja että tämä on ollut mykkä alusta alkaen.

Hedelmätarhan Kilmeny on siis romanttinen tarina, siinä on kuitenkin myös loppua kohden tiivistyvää jännitystä.

Tarina ei ole kovin moniulotteinen, sen lukee nopeasti ja ehkä verrattuna joihinkin muihin Montgomeryn teoksiin tarina jää hieman ohueksi. Pidin kyllä tarinasta, eikä se ollut lainkaan puuduttava, tosin täytyy sanoa, että loppu tuli - sanoisinko liian nopeasti ja olisi vaatinut mielestäni jotain vähän lisää - mitä? Sitä en osaa sanoa, jotain...

Vaikka kirjan päähenkilö siis on ensisijaisesti nuori mies, löytyy tästäkin teoksesta ne Montgomerylle olennaiset asiat - kissat ja puutarha.

Kirjan kannesta sen  verran, että pidän paljon vihreästä  harsomaisesta taustasta ja tarina tukee kyllä tauluosiota, mutta, mutta, minä en pidä taulun naishahmosta, se on liian haalea. Toisaalta, kauneushan on katsojan silmässä, sanotaan. Silti... Kilmenystä tulee minulle ainakin hieman toisenlainen mielikuva kuin kansikuvan naisesta, siitä huolimatta, että hiuslaite kuvataan tarinassa.

Hedelmätarhan Kilmenyn on lukenut myös Maria, Sinisen Linnan kirjastossa. Silmäiltyäni hänen postaustaan aiheesta, täytyy vielä lisätä tähän eräs ajatukseni, joka meinasi vallan unohtua.

Syynä Kilmenyn mykkyyteen teoksessa esitetään vanhatestamentillinen ajatus siitä, kuinka isien synnit kostautuvat jälkipolville. Seikka, josta olen hyvinkin toista mieltä. Lukemani ja kuulemani perusteella olen kuitenkin sitä mieltä, että odottavan äidin ja kohdussa kasvavan lapsen välillä on hyvinkin luja side ja kohdussa oleva lapsi kyllä aistii esimerkiksi äitinsä hyräilyn ja laulamisen enkä näin ollen pidä kovin kaukaa haettuna niitä syy-yhteyksiä, joita Montgomery teoksessa pohtii, tosin siis hieman eri lähtökohdista.

Hedelmätarhan Kilmeny psykologisena romaanina on aikansa tieteen ja ajatusten valossa kirjoitettu ja sellaisena otettavana. Oikein tarkkaan jos syynäisi, niin teoksen riven välistä voisi löytää myös muita aikansa tiedenäkemyksiä, mutta jääköön nyt niiden ruotiminen, Jokkekin viittaa sivuhekilöasiaan vain lyhyesti. . Montgomeryn teoksissa tahdon nähdä vain sen kauniin ja hyvän, mikä niissä päällimmäisenä näyttäytyy eikä pohjamudissa rypemistä oikein halua yhdistää näihin teoksiin.