Martha Sandwall-Bergström

Gulla huutolaistyttö

Otava, 1974

Alkuperäisteos: Kulla-Gulla på Blomgården

Suomennos: Matti ja Kaija Turunen

Kansien kuvitus: Elisabeth Kugelberg

170 s.

Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-kirjat kuuluvat unohtumattomiin ja koskettavimpiiin lukukokemuksiini. Gulla-kirjat on alunperin kirjoitettu joskus 1940-luvun tietämissä. Niiden saaman suosion ja lukuisten pyyntöjen vuoksi kirjailija kirjoitti 1970-luvulla "sen ensimmäisen kirjan", jossa hän kirjoittaa Gullan elämästä ennen kuin hän tuli apulaiseksi torppari Karlbergin perheeseen, josta tarina alunperin lähti liikkeelle. Itse aloitin luku-urakkani tästä viimeksi julkaistusta mutta kronologisesti ensimmäisestä kirjasta.

Juonesta:

Gulla on orpolapsi. Löydetty haaksirikkoutuneen laivan jäänteistä yllään nuttu, johon oli kirjailtu nimi Gunilla Beatrice. Tätä nimeä teoksessa kuvataan vanhanaikaiseksi ja rumaksi, minusta se on kuitenkin hyvin kaunis nimi ja ihmettelenkin moista määritettä. Gulla on elänyt lastenkodissa, kunnes hän 7-vuotiaana joutuu huutolaisena myytäväksi. Hän päätyy Hermansson-nimiseen perheeseen. Perheessä on isä Hermanssonin lisäksi synnytyksen jälkeen vuoteenomaksi joutunut äiti, sekä viisi lasta, neljä tytärtä ja poika.

Hermanssoneilla on oma talo ja hieman maata, joten heillä on oikeastaan asiat ihan hyvin, vaikka eivät mitään rikkaitakaan ole. Koska äiti ei kykene tekemään mitään joutuu Gulla hoitamaan talouden.

Elämä 1800 luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli hyvin erilaista kuin nykyään. Köyhät ja orvot myytiin huutolaisina niille, joille kunnan täytyi vähimmin maksaa ylläpidosta. Yleensä nämä sitten joutuivat tekemään talossa kaikenlaisia hommia ylläpitonsa edestä.  Niin myös Gulla. Se, että 7-vuotias pikkutyttö joutuu milteinpä yksinään pesemään nyrkkipyykillä kolme padallista vaatteita on kyllä sellainen urakka, joka veisi voimat aikuiseltakin. Onkin ihme, että Gulla selviää kaikesta "voittajana".

Luonteista:

Gulla-kirjojen päähenkilö Gulla on kiltti ja ystävällinen sielu. Tämä hänen "hyveellisyytensä" saattaa joitain lukijoita ärsyttää. Itse kuitenkin näen Gulla-kirjojen yhtenä teemana yhteiskunnallisten olen epäkohtien ja olojen kuvauksen lisäksi ihmisluonteen olemuksen kuvaamisen.

Herra Hermansson on hänkin hyväntahtoinen, lempeä isäntä. Jos hän teettääkin Gullalla töitä niin hän osaa myös sovitella ja osoittaa hieman armeliaisuuttakin orpoa lasta kohtaan, joskin hemmottelee tyttäriään ja tästä hemmottelusta onkin hirveät seuraukset. Luonne tulee esiin myös Hermanssonien lapsissa. Vanhemmat tyttäret, jotka ovat 6-7-vuotiaita) ovat älykkäitä, varsinkin Linnea on höveli ja sukkelasanainen, mutta menevät ja touhottavat omia teitään ja hauskuuttaan etsien.  Nuoremmat Ruusu ja Vappu sen sijaan ovat olemukseltaan "kodinhengettäriä". He seuraavat kasvaessaan Gullan toimia ja oppivat siinä sivussa hyväksi äidin apulaisiksi.

Mikä herättää minussa antipatioita on Hermanssonien ilmeinen lastensa hemmottelu. Hemmottelusta ei hyvä seuraa, sen saa isä Hermanssonkin lopulta todeta.

Yrtit ja kansanparannus:

Gulla-kirjat sisältävät paljon menneiden aikojen elämäntapoja ja menetelmiä aina kansanparannuksesta alkaen. Yrttien voimalla Gulla parantelee omia kipeytyneitä jäseniään ja yrittien voimalla äiti Hermanssonkin nousee sängystä ja ottaa taas emännyyden.  Gullaa  ei enää tarvita, hän joutuu lähtemään. Huutolaislapsella ei ole kotia missään.

- Mutta jot Gulla joutuu huutokauppaan, niin Kuopu huutaa Gullan ja Gulla päätee takaitin meille, hän laskeskeli. Kuopu huutaa viiti kluunua taljottu ja jot joku muu hutaa enemmän niin Kuopu huuttaa vielä enemmän että kuuti kluunua taljottu. - Kuules siinä pieni höpöttäjä, ei huutolaisista makseta, Herman nauroi. Niitä vaan otetaan sen takia että ne voi olla jossain ja sitten ne tekee töitä ja saa asunnon ja ruoan. Nämä nyt on liiaan vaikeita asioita vielä sinulle, sinä olet vielä niin pieni.

Gulla huutolaislapsi on muista, niistä alunperin kirjoitetuista Gulla-kirjoista poikkeava kirja. Se kyllä linkittyy aika hyvin muuhun tarinaa*,  mutta sen henki on jossain määrin toisenlainen, valoisampi ja leikillisempi, jos voisi sanoa. Kyllähän Gulla joutuu raatamaan, saamaan osakseen väheksyntää ja epäoikeudenmukaista arvostelua, silti hänellä on tuon ajan yhteiskuntaoloja ajatellen hyvät olot, kun pääsee, vaikka vain "kamarineitinä" kouluun, koska Linnea ei uskalla yksin kulkea koulutietään. Näin ennestään Gullan tarinan tuntevalle, kun lukee tämän kirjan huomaa kyllä hiuksen hienon eron joka kuultaa rivien välissä. Ehkä se ei ole ihmekään, sillä onhan kirjat kirjoitettu aivan eri aikakausina.

EDIT: *Kun alkaa lukea Gulla torpan prinsessaa heti tämän kirjan jälkeen, niin loogisuusvirheitä kyllä löytyy. Esimerkiksi Hermanssonin Kukkala ja väliaikainen talo, johon Gulla lähetetään sulautuvat yhdeksi taloksi ja lisäksi vuosimäärissä (Gullan ikä) on eroa. Niin, totta, kyllä huomaa, että tämä on tavallaan irrallinen tarina, joka on ympätty jälkikäteen tarinan taustoja kuvaamaan.

Gulla-kirjojen imuun on päässyt myös Sara.