Leena Muhina

Piirityspäiväkirja

Bazar, 2014

Alkuteos:Blokadnyi dnevnik Leni Muhinoi

Suomentanut Pauli Tapio

291 s.

Lena Muhinan Piirityspäiväkirja pomppasi silmiini lukiessani kirjamessujen esittelylehteä ja ajattelin, että tuossa on kirja, joka kiinnostaa.

Lena on neuvostonuori. Hän asuu yhdessä ottoäitinsä Lena-mamman ja Akan kanssa, joka on jo iäkäs ja joka on lukijalle arvoitus. Onko hän sukua vai miiksi hän asuu perheessä selviää loppuluvusta, jossa Lenan elämänvaiheita  tarkennetaan.

Piirityspäiväkirja on autenttista elämää Leningradin piirityksen ajalta nuoren tytön silmin ja ajatuksin.

Päiväkirja on koskettava. Toki siinä on paljon isänmaallista uhoa ja paatosta. Kaiken uhon takaa kuitenkin löytyy ihminen, joka haluaa vain elää. Kukapa ei haluaisi?

Alkupuolen kuvaukset pommituksista vaihtuvat loppupuolella ruoan etsintään. MIkä ihmeellisintä, vaikuttavinta, kaiken kurjuuden keskellä Lena katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Aka on kuollut ja äiti, sekä biologinen että kasvattiäiti, joka tuntuu läheisemmältä kuin se oikea.

"Kirjoitan näitä rivejä seisten, avatun ikkunan äärellä. Lämmin tuulenvire hellii minua, ja aurinko lämmittää. Vierelläni on pyöreä vesisammio. Levien uudet versot vihertävät ja vesikirput, kykloopit ja muut pienet eliöt hyörivät ympäriinsä. Viereisessä ruukussa seisoo ylpeänä aurinkoa kohti kohottautuva nuori herneentaimi. Ja kun katson ympärilleni, tunnen että maailmassa on sittenkin hyvä elää. Mutta vain silloin, kun on kylläinen. Enhän minä nälkäinen ole, mutta en kylläinenkään, ja se on kelvoton olotila."

Lena Muhinan päväkirja löydettiin Neuvostoliiton valtionarkistosta, jonne sen oli lahjoitti nimetön henkilö vuonna tuhatykdeksänsataakuusikymmentäkaksi. Päiväkirjan löytyminen ja julkaisukuntoon saattaminen on ollut kulttuuriteko.

Rakas korvaamaton ystäväni, päiväkirjani. Minulla on vain sinut, olet ainoa neuvonantajani. Sinulle minä kerron kaikki suruni, huoneni ja murheeni. Ja pyydän sinulta vain yhtä: säilytä minun murheellinen  tarinani sivuillasi ja kerro siitä sitten kaikille sukulaisilleni, kun se on tarpeen, jotta he saisivat tietää kaiken. Jos he siis haluavat tietää.

Paitsi Lenan autenttista päiväkirjaa kirjassa on professori Markku Kangaspuron esipuhe Leningradin piirityksen taustasta ja Suomen osuudesta siihen. Loppupuolella on puolestaan venäläisten tutkijoiden kertomus siitä, kuinka Lenan sitten kävi. Myös joitain otteita Lenan teksteistä on selitetty.

Pienen pienen miinuksen annan siitä, että kirjassa on yksi ristiriitaisuus. Lena-mamma ei ollut Lenan oikea äiti. Ensin hänet mainitaan Lenan oikean äidin siskoksi, muutama sivu myöhemmin serkuksi. Pieni juttu, joka jää merkityksettömäksi tärkeän tarinan rinnalla.

....

Piiirityspäiväkirjan ovat lukeneet muun muassa myös Järjellä ja tunteella, jolle riinnastaa teoksen Anne Frankin päiväkirjaan sekä Leena Lumi, jolle merkittävintä on se, että Lena Muhinan kaltaisten ääni kuuluu pidemmälle kuin Hitlerin  (tulkinta Leenan tekstistä minun).