ViisikkoJaLinnanAarre.jpg

Enid Blyton

Viisikko ja linnan aarre

Tammi, 1970

Alkuteos: Five on Finniston Farm

Suomentanut Lea Karvonen

143-1 s.

 

Viiskon seikkailut jatkuvat. Tällä kertaa porukka viettää lomaa Dorsetin maaseudulla Finnistonin farmilla. Finnistonin farmilla he tekevät tuttavuutta Finnistonin perheen (Philpot)  kanssa, johon kuuluu myös kaksi Harria. Kyseessä on kaksoset, tyttö ja poika, joita kutsutaan molempia Harriksi, koska he ovat niin samannäköisiä että jopa äidillään on vaikeuksia erottaa heidät toisistaan. Tyttö-Harri on oikeastaan nimeltään Harriet. Kaksoset suhtautuvat lapsiin ensi alkuun hieman varauksellisesti, koska he ajattelevat, että nämä ovat samanlaisia kuin farmilla oleileva amerikkalaismies poikansa kanssa - haluavat vain palveluksia ja kohtelevat talon emäntää kehnosti. Sellaiselle Harrit sanovat kiitos ei.

Kun he kuitenkin toteavat, että Viisikko on toista laatua kuin amerikkalaispoika Junior ja isänsä, tulee heistä hyvät kaverit.

Amerikkalainen on ihastunut Finnistonin tuhatvuotiseen historiaan ja haluaisi ostaa kaikenlaista viedäkseen muinaismuistot Amerikkaan. Isoisä Philpot taas on vanha, mutta vielä voimissaan ja sanoo ei.

Kun Viisikko löytää vanha normanniaikaisen linnan ateriatunkion ja sitä kautta mahdollisen linnan paikan on Junior kuuntelemassa salaa ja amerikkalaisherra hieroo käsiään, juonii kaivausluvan ja Viisikolla on täysi työ ehtiä löytää linnan kellarit ensimmäisenä. Siihen  tarjoutuu tilaisuus, kun Harrien Snip-koira ja kesy Naakka joutuvat riitaa keskenään ja vanha salakäytävä tohinassa paljastuu.

Viisikko ja linnan aarre -teos sisältää monia samoja teemoja kuin aiemmat Viisikot. Isoisä Philpot esimerkiksi kuvataan mieheksi, jolla on mahtava ääni. Tämä tuo mieleeni Viisikko vuoristossa teoksen, jossa oli myös jyhkeä-ääninen mies. Salakäytäviä taas on ollut useissakin Viisikko-kirjoissa. Junior muistuttaa hyvin paljon Rolloa Viisikko karkuteillä -kirjassa. Pahatapainen hemmoteltu nassikka. Silti tulee mieleen, miksi Viisikko ei voinut tehdä tuttavuutta Juniorin kanssa ja hieroa ystävyyttä tämän kanssa? Ehkä Junior juuri siksi oli niin mahdoton. Toisaalta, ehkä ystävystyminen tuon vintiön kanssa ei olisi ollut kaikkein helpoin tehtävä.

Vanhaa tuttua Blytonia tämäkin ripauksella mustaa huumoria, josta en itse oikein ole ihastunut, vaikka Viisikoihin olenkin hurahtanut.