Marvi Jalo

Elämän laukka

Tammi, 1978

186 + 1 s.

Hevoshulluus iskee tietynikäisiin tyttölapsiin. Niin se iski minuunkin joskus nuoruudessa. Ja kyllä minä yhä ihailen hevosta, sen voimaa ja uljuutta. Hevoshullu-lehteä tuli tilattua joskus muinoin useamman vuoden ja kyllä ne vielä ovat tallella. Hevoskirjojakin on tullut luettua.

Hevoskirjoja ilmestyy nykyään lähinnä Pollux-kirjoina. En näihin ole oikein innostunut, ei sillä, voihan niissäkin olla ihan mukavia kertomuksia, minä en vain olkein ole innostunut liian "tehdasmaisesta" tuotannosta. Kirjassa pitää olla jotain muutakin kuin hevosia, jotta se olisi innostava.

No, Tämä Marvi Jalon Elämän laukka on genressä erilainen. Hevosista toki puhutaan, mutta ei ensisijaisesti. Elämän laukka kertoo 15-vuotiaasta Annasta, joka lähtee ystäviensä kanssa hevosriparille. Annalla on salaisuus - hän on raskaana.

Anna ikävöi poikaystäaväänsä Vellua ja pyytää tätä tulemaan salaiseen tapaamiseen riparipaikalle. Yön hiljaisuudessa Anna karkaa ikkunasta tapaamiseen.

"Yö oli pimeä ympärillä. Meri yhtä musta kuin yö, vain kapea hopeinen viiva osoitti rannan paikan. Pensaat häälyivät pikimustina rakennuksen takana, kuiskuttivat ja kahisivat, rapisivat tummissa onkaloissaan kuin aarteen ylle kumartuneet varjot.

Anna seisoi nokkospöheikön vierellä pitkän aikaa uskaltamatta liikahtaakaan. Yksin maailmassa... turvallinen lämmin vuoden, ystävät olivat jääneet ikkkunalasin toiselle puolen. Tämä maailma oli pimeä ja kylmä, tuulinen, täynnä outoja yön ääniä, pelon kosketusta ja yksinäisyyttä. Teki mieli kääntyä takaisin, mutta Vellu olisi tuolla pimeässä. Vellun takia hänen oli mentävä."

Anna ajattelee, että kaikki selviää, kunhan hän tapaa Vellun. Vellu on se ankkuri, johon Anna turvautuu.  Toisin kuitenkin käy. Anna saa huomata, että Vellu ei pidä uutisesta. Hän ehdottaa Annalle aborttia ja sanoo hoitavansa homman. Anna ei oikein pidä ajatuksesta ja bänäthän siitä lopulta tulee.

Teemat tässä kirjassa on siis vakavia: Teiniraskaus, abortti, nuoruus ja aikuisuuteen kasvaminen. Vastuu elämästä. Monien pohdintojen jälkeen Anna päättää kuitenkin pitää vauvan siitäkin huolimatta, että se tarkoittaisi rakkaasta hevosesta luopumista.

Rippileirillä kun eletään, uskonasioitakin pohditaan.

Osuva oivallus:

Tee aina ero totuuden itsensä ja sen tunnustajien välillä

Mitä tässä kirjassa hieman kritisoin on se, että kirjan nuoret tuntuvat olevan paremmin toimeentulevien joukossa. Jokaisella on oma hevonen ja se ei ole mitään halpaa hommaa. Kirjan miljökuvaus jää myös hieman aukinaiseksi ja kirkkohierarkia tuntuu sekavalta. Muuten tämä ei ihan kehno kirja ole, jos kohta ei ihan mun omin kirja hevosista ja hengellisistä pohdinnoista huolimatta.

Hyvä lukukokemus syntyy siitä, kun pystyy kunnolla samaistumaan johonkin kirjan henkilöön. Vaikka myötäelinkin Anna ajatuksissa ja tunnelmissa niin se samaistuminen jäi kuitenkin puolinaiseksi. Yhteisiä piirteitä ei oikein syntynyt. Jos joku kuitenkin haluaa lukea ei niin tavanomaisen hevoskirjan, niin tätä voi suositella.