Anni Swan

Sara ja Sarri

WSOY, 1971

212 s.

Anni Swanin kootut kertomukset ovat suomalaisen tyttökirjallisuuden helmiä. Anni Swanin tarinoissa yhdistyy suomalainen arki - sellaisena kuin se esiintyi isoäitiemme äitien aikaan - omintakaiseen seikkailuun.

Vaikka teoksissa olisikin piilovaikutteita maailman, ja erityisesti angloamerikkalaisesta tyttökirjallisuudesta, on vaikea verrata näitä teoksia suoraan johonkin tiettyyn teokseen. Nämä teokset on kirjoittanut  suomalainen suomalaisille ja siinä niiden suuri viehätys onkin.

Sara ja Sarri on viehättävä kertomus kahdesta tytöstä. Sara Krank on puoliorpo, liikemiesisänsä kanssa asuva kartanonneiti, hemmoteltu ja hieman heiveröinen.

"Pieni iloinen perhoslapsi hän oli"

Sarri, oikealta nimeltään Saara on täysorpo, Herra Krankin serkun  , tytär, joka on asunut erään kanttorin perheeessä aputyttönä. Sarrista tulee Saran seuraneiti ja enemmänkin, ystävä ja toveri, jonka kanssa koetaan monta jännittävää hetkeä.

Kirja koostuu kahdesta osiosta, ensimmäinen on nimeltään Linnanneito ja kertoo rikkaasta Sarasta, jonka heikkoutta Sarrin maalaisjärkevyys yhdistettynä mielikuvitukseen tasapainottaa.

Ensimmäinen osa päättyy Saran isän herra Krankin sairastumiseen ja taloudelliseen romahdukseen. Heidän kaunis Kaunialan kartanonsa joudutaan myymään ja perhe joutuu muuttamaan Louhelaan, pienelle maatilalle, joka on Saran äidinperintöä.

Toisen osan nimi Louhela kertoo tyttöjen ja perheen sopeutumisesta uusiin oloihin. Myös Linnamäen  Paulilla, johon tytöt ovat tutustuneet kutsuilla, joista seurasi skandaali, koska Sara oli esiintynyt Sarrin vaatteissa ja päinvastoin on oma tärkeä roolinsa tarinan asetelmissa.

Louhela-osiossa on vahva goottitunnelma, mikä onkin jäänyt kirjasta erityisesti mieleen. Häilähtelevät varjot tuvan seinustalla, salaperäiset äänet kellarissa ja ullakolla, yrmeä syytinkiläinen Flink, jolle Louhelan entinen merimiesomistaja on testamentannut elinikäisen asumisoikeuden, koska Flink oli ollut hänelle hyvä apu merillä. Kaiken huipentaa aarteenetsintä, jonka salaisuus paljastuu latinan sanakirjasta.

Sara ja Sarri on mukavaa kesälukemista, tylsän hetken viihdykettä, johon hyvinkin uppoutuu. Tarinankerronta on sujuvaa, arkisen jouhevaa ja tunnelmaa kohotetaan pienin viittein. Kyse on, ei niinkään hetki hetkeltä etenevästä tarinasta, vaan tuokiokuvista, joista muodostuu yhtenäinen selkeä kuvio, eli juoni. Sarassa ja Sarrissa juoni, eli punainen lanka on kuin puunjuurakko, joka puikkelehtii maan alla näkymättömissä pullahtaen välillä esiin pienenä töyssynä kunnes loppumetreillä valloittaa koko maaston. Kerronta on muutenkin maanläheisen juurevaa.

"Tuonnehan minä kotiin päin vain. Mutta tuli niin palava, ja jalatkin ovat niin kankeat, että se kulku on huononlaista. Ja kun vielä näkökin on heikko, niin arvaahan sen, ettei ämmä juoksua astu."

Rikas - köyhä, ja jälleen rikas -asetelma löytyy myös Burnetin Pikku Prinsessa -kirjasta. Vaikka päähenkilö tässäkin on nimeltään Sara ovat tarinat täysin erilaiset. Minun on todellakin vaikea yhdistää Anni Swanin teoksia mihinkään toiseen tyttökirjallisuuden helmeen, niin suomalaiskansallisia ne maisemaltaan ovat, vaikka sitten kuinka sisältäisivät juonia ja salaisuuksia, niin kuin niissä usein onkin.

Sitä mitä Montgomery kanadalaisille, sitä on Swan suomalaisille. No, Montgomeryä toki luetaan ja rakastetaan maailmalla, niin myös Suomessa, mutta kuinka on, rakastettaisiinko Swania maailmalla, jos sitä käännettäisiin esimerkiksi englanniksi. Onko sitä käännetty? Jos ei, niin mielestäni olisi arvokas kulttuuriteko.

En usko, että  aika on paljonkaan syönyt näitä tarinoita, vaikka toisenlaisessa maailmassa elämmekin kuin Swanin Anni. Hyviä, lämmin- ja tervehenkisiä kirjoja, juuri sellaisia, mitä nykylapset ja nuoret minun mielestäni tarvitsevatkin ja kyllä - näin aikuisenakin jaksan lukea näitä ja ihastua tarinan miljööstä.

Muutamia kysymyksiä minulle jäi lukemastani:

1. Minkä ikäisiä tytöt olivat?

Syntymäpäiviä mainitaan kahdestikin, mutta iästä ei puhuta mitään. Varmasti tytöt olivat vähintään kahdentoista, todennäköisesti vanhempiakin, ehkä jopa neljäntoista, nuoria neitejä, jos ei kuitenkaan vielä ihan teinejä.

2, Kuka oli salapoliisi Konna Toile?

Jahvetti viittaa tähän, kun puhuu Saralle siitä, kuinka Flink nuuskii venetalaan ympäristöä.

---

Sara on lukenut myös kaimastaan ja löytänyt muutakin kuin mustavalkoisia varjokuvia ja  Paulasta oli mukava lukea vanhahkoa suomenkieltä,  Muistikuvia Anni Swanista voi kuunnella YLE:n elävästä arkistosta.

---

Tällä mukana Maalaismaisemia -haasteessa.